”Aavikon eläimet erehtyvät usein luulemaan kangastuksia vedeksi. Eläimet ovat janoissaan. Ne juoksevat kangastelevan veden perässä, kunnes nääntyvät ja kuolevat.. Kangastus vedestä ei auta meitä sammuttamaan janoamme. Veden harhakuva auttaa meitä kuitenkin ymmärtämään, että oikeaa vettä on olemassa jossakin.” -Srila Prabubada-
Unelmat, jokaisella pitäisi niitä olla unelmia ja haaveita. Joku on sanonut jotenkin näin, ”Ihminen joka ei unelmoi, ei elä”.
Mietin taas tapahtuneita aamulla sängyssä kun uni ei taas tullut ottaakseen uudestaan, ja päätin sit lopulta noustakkin. Sillä kyllä se uni tulee yleensä, vaikka sitten odottaisi kaksi tuntia.
Mietin niitä haaveita, ihmisillä on erillaisia haaveita. Ajattelin sitä että en halua olla esteenä toisen unelmille, vaikka ne poikkeaisivat omista toiveistani tai unelmistani. Eihän se olisi rakkautta.
Toinen rakastaa ja arvostaa elämää tai ihmisiä niin paljon että haluaa auttaa muita ihmisiä. Se on mielestäni aika suurta. Moni voi haaveilla perheestä, omasta kodista ja monella ne toteutuukin. Aika tavanomaisia juttuja siis mielestäni. Jotkut haaveilee suuremmista, ehkä tärkeimmistä, jaloimmista asioista.
Ihmisen pitää saada toteuttaa itseään.
Eilinen päivä oli jollain tavalla ihmeellinen, erityinen, vaikka kait niin voisi ajatella joka päivästä.
Kunpa oppisin, olemaan enemmän tässä ja nyt. Arvostamaan kaikkea tätä ja olla murehtimatta niitä turhia asioita jotka vain kuluttavat ihmistä ja vievät voimia. Olennaiset asiat ennen epäolennaisuuksia.
No, kyllä mä uskon että olen tällä tiellä millä haluan. Kun vain muistan palata sille pian vaikka välillä vähän harhailisinkin toisaalla.
Suutelelimme, ja se tuntui todella erityiseltä. Tunne ei ollut pelkästään huulissa, vaan tuntui lähes koko kehossa, varsinkin kun huulemme erkanivat.
Oliko se sitten tunne vahvasta yhteydestä. Vai romantisoinko. Tunne eka tapaamisen jälkeen oli, että välillämme on lanka, … tuntuupa kaikki yht’kkiä taas joltain, ei sanoisi vaikealta mutta.. ehkä tietämättömältä.
hmm. taitaa olla ajatustauon tai ajattelemattomuustauko paikallaan.
Herätessäni tänään jostain unesta, jota en kyllä yhtään muista…tai joo jotain pientä. Kuitenkin Pink Floydin Another Brick in the Wall soi päässäni.
Odotan jo seuraavaa kertaa…
Ehkä kaikki on silti ennalta määrättyä… suurempien käsissä.
Päivä Pihlajasaaressa oli antoisa ja hieno päivä kyllä.
En ole suruinen, olen iloinen ja onnellinen.