Hassua miten tämä taas menee. Olen nukkunut tämän viikon aika hyvin. Herännyt aamuisin hyvin levänneenä ja hyvillä mielin.
Katsoin eilen Näkymätön Elinan DVD:ltä, ja hieman se laitto silmät vetistelemään. Tunnistin siitä itseäni, itsepäisyydestä ja päähinkilöstä muutenkin.
Tunnistin siitä kyllä erästä ystäväänikin 🙂 Hän on rohkea kuten Elina.
Tänään kotimainen draama jatkui ja kävin elokuvissa katsomassa Timo Koivusalon elokuvan joka kertoi päähenkilöstä jolla skitsofrenia.
No tämähän sai sitten vetistelemään enemmän mutta myös nauramaan. Muutenkin ollut taas hymy herkässä, se on kumma juttu miten ne kaks asia kietoutuu toisiinsa.
Olen tuominut itseni jo,
Onko muutokseen enää mahdollisuuta.
Onko siitä toivoa.
Onko siitä toteutumaan.
Olen itseni pahin vihollinen.
Siksi minut on tuhottava.
Kuolla kerran tai sata
Onko sillä merkitystä.
Elää kerran tai sata.
Onko silläkään merkitystä.
Katso minuun.