On se vinhaa ku kirjoittelee tänne mahtavalla sormijärjestelmällään ja sit aina tulee joskus ’heitettyä’ se sivu takaspäin näppäin yhdistelmä, sinne meni taas hyvät tilitykset, ehkä se opettaa tarkkuutta. Tiedä sit sama paska kait, mailit ainakin siirryin kirjoittamaan ihan sähköposti-ohjelmalla. Taitaa kelvata enää lyhyien viestien kirjoittamiseen ja lukemiseeen selainpohjainen sähköposti.
No, ei kait niitä kerran kirjoitettuja tartte tänne uudestaan alkaa kirjoittelemaan, kun ne kerran on purkanut itsestään ulos. Ellei sit ollut jotain tärkeää mitä ois halunnut kertoa, mmm.
No mun blogin kirjoitus ollut muutaman päivän katkolla, kun olen kirjoittanut senkin edestä viestiä eräälle ihmiselle. No, saa nähdä. Ei sinänsä innosta etä-suhteet. Parin kokemuksen jälkeen voi sanoa, että on siitäkin vähän tuntumaa. Kannattaako aloittaa tai jatkaa, semmoisen luomisessa. Toisaalta etäisyyttä on about 65 km, että jos toinen tuntuu mukavalta ja niin pois päin, niin se on vielä siedettävä etäisyys.
Tosin helpoittais jos olisi se oma auto, niin pääsisi tunnissa hyvin toisen luo. Tuttu etäisyys kilometreinä, ja olihan se hienoa. Ja olihan se mukava ajaa myöhään joskus toisen luo.
Puolensa kaikella. Tosin kyllä haluisin sen tulevan kumppanin asuvan samassa kaupungissa tai tässä tapauksessa pääkaupunkiseudulla.
Niin, eilen tuli sit oikeasti luettua niitä työpaikka ilmoituksia ja kirjoitettua yksi hakemuskin, tosin se on edelleen lähtevien postien laatikossa. Kaksi-kolme mielenkiintoista paikkaa löytyi. Yksi tosin osa-aika työ ja noin kuukauden pituinen. Mut hei onko sillä merkitystä ja millä on ?
Olikohan se eilen pyttipannua paistellessa vai tänään tossa aamupuuroa keitellessäni, tuli mieleen että mitä haluan elämässäni tulevaisuudessa. Aika uusi ajatus minulle, joka en yleensä suunnittele asioita kovin montaa päivää eteen päin.
Tosin olenhan samankaltaisia ajatuksia saanut tänä kesänä. Se että ihmiset suunnittelevat asioita eteen päin ja on menoja. Niin niitäkin asioita pitää ottaa huomioon. No, toi ei tullut ihan …tai oli vähän sen hetken ajatuksesta tai tilanteesta irti. hm, menipäs selittelyksi ja analysoinniksi.
Ehkä se on sitä että mulla on sitä aikaa. Oikeastaan olen semmoinen ihminen et nyt, lähetään nyt, eikä mietitä. Toisaalta on niin raskaat pyörät tai jarrut kiinni, ettei se aina mene niin, joskus on vaan helppo lähteä sen kummemmin miettimättä. Reppu selkään, vähän vaihtovaatteita ja on the road.
Sit toisaalta sitä otta kaikki asiat turhan vakavasti. Onko se sit sitä mun äärimmäisyydestä toiseen ja mistä se johtuu. Juoppoahan musta ei ehkä tulis ja en kyl tiedä tulisko absotulistia tai ehkä ne vain olisi sit seurausta toisistaan.
Joskus kyl tuntuu, että kun olisi terve ihminen ja kait sitä välillä onkin 🙂 tai ehkä sitä on enemmän kuin luuleekaan. Tosin joskus tuntuu et…mut se on sit että hulluus ja humala.
hmm. mitäköhän sitä nyt vielä kirjoittelis. Ajan kohtaisia tapahtumia, blah. Tänään vois ehkä mennä kattoo ilotulituksia ja ottaa pullon tai pari vinkkua.
No, jätetään taas asiat hautumaan tai jotain.