Päivällä ajattelin että voin tehdä mitä vain.
Taas maalasin mieltäni mustalla.
Kuvittelinko vain hallinneeni mieltäni, ajatuksiani.
Pakottaneeni, poistaneeni, en ajattelin vain niin tapahtuneen, en tehneeni. Korkeintaan hieman tyynnyttämälläni sitä hyvillä ajatuksilla, jonkinlaista meditaatiota.. tyhjensi, teki tilaa, antoi tilaa ja sijaa niille positiivisimmille tuumille.
Tätä kaavaa on rikottava enemmän.
Lisättävä useampia aineksia.
Jalostettava uudestaan.
Saatava paremmaksi.
Ilman ristiriitaa.
Oikeissa suhteissa.
Oikeaan aikaan.
Yksitellen.
Jotain on poistettava.
~ ~ ~
Kuinka väärässä sitä voi olla.
~ ~ ~
Vittuti
Idiootti
Miksi
Sekaisin
~ ~ ~
Minusta alkaa ehkä todella tuntua etten ole täällä.
…katkonaisia ajatuksia… ilman ajatusta tai ilman yhteyttä… yksinäisiä virkkeitä… yksinäisiä sanoja… kuinka paljon ne voikaan merkitä sopivassa seurassa.
Kuka niille antaa elämän ja oikeuden. Sillisalaattia.
Miks pitää aina ymmärtää, muodostaa käsitys… no ei tarvitse, kyllä minä voin hyväksyä asiat sellaisenakin kuin ne ovat vaikken ymmärtäisi. Mutta se on monelle asialle pohja. Siksi en voi tuntea yhteyttä, jos en ymmärrä, jos en koe ymmärtäväni. Tosi outoa… katsoa tätä tekstiä…kuin kirjoituskoneella kirjoitettua paperille… aivan vieraan näköistä… onko sillä mitään sisältöä, asiaa, sanottavaa, vai vain jotain… analysoin, vaikken jat-kakkaan.
Mun pää,
Sun pää,
Kirjoitatko koskaan itsellesi. laita sormet kirjoittamaan ja luet ruudulta mitä niillä on sanottavaa, kerrottavaa.
Sanoinko vai ajattelinko että outoa. Ainakin ajattelin.
Alkaa väsyttämään. jotain kerrottavaa varmaan taas huomenna, kirjoitettavaa.
Hyvää yötä, kaipaan sinua rakas.