Oli pakko tulla kirjoittamaan, kun tuntuu et adrealiini saa melkein tärisemään. Tuntuu et on liikaa ajatuksia päässä taas vaihteeksi. Kävin eilen katsomasssa Apocalypton ja Pan’s Labyrinthin, hyviä leffoi molemmat. A.sta sain idean verkkosivuista tai sivun nimenkin, vanha ajatus siita sorretun äänestä, väärinkohdeltujen puolesta vastaan pistäminen.
Tänään koulussa oli lyhyt päivä ja tulin kirjastoon, mutta ennen sitä kuulin mielenkiintoisesta rahan ’ansaitsemis mahdollisuudesta’, periaattessa sijoitusta. Ja muutenkin ehkä siihen raahan liittyviä juttuja tullut esiin. Tuli sit mieleen eräs vanha juttu, ehkä tässä on sit sitä syytä miks olen siellä. Minä kun en ole rahalle ollut koskaan hirveän perso ja raha kuulema kuuluisi elämän tehtäviini tai opittaviin asioihin.
Olen myös parina edellisenä iltana kertonut sinulle sen kaiken tai kirjoittanut mielessäni mitä minun olen ajatellut.
Ehkä voin unohtaa sen nyt. Viinaa ei melkeen viitsi juoda ei ehkä tiedä mitä tänään tapahtuis tai huomenna. Tosin ei tee mielikään. Olen ajatellut siivota pitkästä aikaa kotona ja kokkailla viikonloppuna, ehkä sunnuntaina se teatteri.
Toiset osaa olla hiljaa uusista omista jutuistaan, ehkä minunkin pitäisi hieman opetella sitä, tai sit se on vaan sitä että kaipaan aina uusia juttuja, saadakseni ideoita ja uusia kokemuksia, sekä hyödyntääkseni niitä vanhoja.
Kuoleman kaipuuta tai kuolemaa en ole oikeestaan ajatellut
viikkoon, vaikka olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksia mistä se syntyy. Sain eilen loppuun Unelmakuolema nimisen kirjan,ihan mielenkiintoinen kirja, Leena Krohnin tarttee varmaan lukea lisää. Ja miks nääki menee hakukoneen tuloksiin. Lainasin pari uutta kirjaa, romaaneja lisää, niiden jälkeen varmaan vähän vakavempaa/asia pitoisempaa tekstiä.
Olisi aika villiä jos kaikki ajatukset voisi kuulla tai jos muut voisi kuulla sinun ajatuksesi.
Siinä ne taisi olla pahimmat, vieläkin kuplii, mä en tiedä, mitä mä teen tänään, himas kait rauhoittuu taas. Tuntuu et on taas tunteet niin pinnas ja tiedä minne ne heittäis mua.
Ehkä luet tämän, ehkä itse luen tämän joskus. Ois kiva kuulla.
Tästä on mennyt se henkilökohtaisuus, en voi kirjoittaa tänne enää, ei se tunnu siltä samalta.