kellot kilpaa kolkaa kirkontornissa..
Joo, olipahan viikonloppu, perjantai alkoi elokuva arkistossa josta Semifinaaliin ja Gloriaan.
Yöllä sit suuntasin Vallilaan broidin tilapäis paikkaan, siinä sit vähä jatkoja ja aamulla heräsin 9 aikaan. Katselin parvekkeelta puuta ja mietin henkeviä kahvin voimalla. Juopotteluksihan se meni, ja tekstarilla sit ’suhteen’ loppu tuli. Jotenki sitä asosin kait aavistaa.
Hauskaa oli ja nyt sit todellisuuden kohtaaminen edessä. Päässä soi Tuomari….kohti punaista planeettaa.
En tiedä vituiks se yökin sit lopulta meni ja olin Maunulassa rappukäytäväss yötä. Tiedä oikeen miten mä sinne astin olin kävelly, dösäpysäkilla oli sit aamulla kaksi nuorta tyttöä, joista toinen oli tosi ysvtävällinen ja avulias, kun vähän kysin neuvoa.
Ei ei, anna mun kaikki kestää, mietinpä sitäkin että pitäiskö mun alkaa uskomaan. Ihan oikeesti ajattelin näin että ’pitäiskö alkaa uskomaan’. Vois se olla paikalla. Mä toivon tosiaan että jotain hyvää seuraa pian, en tiedä haluanko kestää yksin. Mut hyvin se meni.
Mä en halua alkaa kemistiksi, mutta ehkä tänään vielä ollaan jossain hämärän rajamailla.
itseäni kai sitä on kateltava…jos jotain syytettävää.