hmm. olin eilen tetterissa katsomassa Nero ja Seneca…. pari kolme kertaa lähti ajatus harhailemaan, mutta ylläyskö tuo, pitkät monologit taitaa olla semmoisia hetkiä. Vähän erillaisia mutta myös vanhoja ajatuksia tuli pintaan.
Ehkä se epä-usko ihmiseen, mielen pimeyttä. Teatteriesitys oli kyllä hyvä ja näyttelijät olivat loistavia.
…
En tiedä jaksanko enää kurkottaa kohti valoa.
Ehkä on katsottava pimeyteen tarkemmin,
aika mukavaahan sielläkin voi olla.
Onneksi valo tulee vaihteeksi vastaan.
Kenties kohtaamme puolitiessä,
kaipaan kuitenkin kulkua kanssasi.
Kaipaan kaikkea ja samlla en mitään.
…
Välillä taas ollut näitä… ajatuksia…riimejä taikka runon poikasia…mitä lie.
Illallahan ne useimmiten…aamulla taas muista enään.