Viimepäivinä ollut hieaman mielenkiinnon puutetta. Ei etteikö se mitään uutta olisi, välillä se ei vain tunnu siltä. Elämä on turhaa. Siitä voi varmaan olla erimieltä. Tai rakentaa ajatusta pidemmääle, kenties lause itsessään on väärä… Pää tuntuu olevan tyhjä tällä hetkellä.
Mielenkiintoista unta näin, olin jossain luonnon helmassa, maasto oli kumpuilevaa, kalliosta jonka päällä oli lähinnä paksu sammal tai turve. Alueella oli myös suota ja järvi sekä aivan puhdasta ja tasaista kallio pintaa. Ympärillä oli myös puitakin. En ollut yksin ja seurasin jotain maan jako juttuja tai kauppoja. Sain sen käsityksen että metsä oli kuitenkin haluttua, harvinaisempaa, sitä piti saada edes pieni kaistale. Todellisuudessa se ei minusta edes metsältä näyttänyt, hyvä jos muutama tukeva mänty kasvoi siinä. Mut unessa olevasta alueesta oleva keskustelu koski lähinnä tätä kallio-, suoaluetta. Maisema oli kyllä todella hieno, jotenki lumoava.
Oliskohan ohuella kirjalla nimeltä Valaistuminen ollut vaikutusta tähän uneen, luin ohuen kirjan melkeen loppuun.
Aamulla heräsin 8 aikaan, mut tänään ei huvittanut nousta joten nukuin vielä reilun tunnin.
Eilen meni taas koneen ääressä istumiseksi illalla, no edistyin palvelimeni kanssa, ettei se ehkä ihan hukkaan mennyt. Onpahan ne tunnit käytetty jo. Tsättäilin illalla reilun tunnin verran yhden valokuvaajan kanssa, toistamiseen. Ja sain muutamat kirjavinkit 🙂 Rooman katselun aloituskin venähti. Niitä harvoja tv-sarjoja mitä katselen.
Olen introvertti ja sain sen todeta, hmm.
Tänään kauppakierroksen paikka.
No, aika näyttää.