No, raskas viikko ja raskaat huvit sit siihen päälle. Jotenki ei ole yllättynyt olo, mut täs taas puran pois tätä hieman.
Perjantai päivä muuttui illaksi ja jatkui samalla linjalla launtai-iltaan. Heti aamusta, päässyt edes kotia tai yöksi nukkumaan minnekkään. Aamulla oli ylipirtee olo ja aamulla tuntuu olevan monenlaista kulkijaa liikkeellä. Asunnottomia, liikaa lukeneita joiden pää ei ole kestänyt, taiteilijoita, mielenkiintoisia ihmisiä monella tapaa. Elämän kokemuksethan ne ihmisen tekee lopulta ajattelen. Ja tokihan törmään siitten edellisen illan juhlijoihinkin kun en ottanutkaan aamun ensimmäisiä bussia himaan vain jäin notkumaan. uh. huh.
Taas tuntuu että pitää hieman huilata. Tai ottaa uudestaan kurssia kompassistani. Palata hieman takasin niihin asioihin mitkä tuntui hyviltä ja oikeilta. Toisaalta sekään ei tunnu riittävän, pitäisi jotain lisää saada siihen ja se ehkä tuottaa päänvaivaa. Miten ihminen voi muuttua, ellei se tosissaan tahdo vai onko se jostain muusta kiinni.
Kun ei aja itseään nurkkaan.
Mulla on on kyl tunne että, jotain hyvää silti tässä kaikessa on, kait se on se toivo joka elää.
outoa…