Olenko tullut vanhaksi? Eilen illalla täpötäydessä junassa teinityttöjen kikattava ja kiljuva rykelmä sai minut puhisemaan ja mulkoilemaan vihaisena. Oli sentäs perjantai ilta ja kaikki oli juhlatuulella ja iloisia. Minä se kiristelin hampaita. Johtuiko se sitten siitä, että minulla oli työpäivä takana, joka loppui klo 21.00, vaikko siitä, että raahasin kauppakassia, urheilukassia ja käsilaukkua, vai kenties siitä, että oli niin saatanallinen päänsärky? Saat itse valita mieleisesi vaihtoehdon. Voi olla, että ärtymys johtui noiden kaikkien yhdistelmästä, mutta pointti oli kuitenkin se, että en pystynyt samaistumaan tyttöjen ”kika-kika-happy-happy-zoink-zoink” fiilikseen. Siis dääm! Olen ihan hirvee kalkkis, just sellanen jota itekin katoin kieroon 14 vuotiaana. Tai sitten pinna ei vaan jaksa enään venyä kotimatkalla, kun haluaisi olla rauhassa.
Joten jos joku maamme viisaista päättäjistä lukee tämän, niin voisitteko ystävällisesti vaatia vr:ltä omaa junavaunua kyrsiintyneille duunareille? Junavaunun vakiovarusteisiin kuuluisi ehdottomasti pehmustettu huone, jossa väsynyt puurtaja voisi käydä takomassa päätänsä seinään ihan turvallisesti. Ja vaunun oma kondyktööri jakaisi kaikille tarvitseville seuraavia t-paitoja: ”äiti on vähän väsynyt”, ”puhu nyrkille”, ”mitäs mulkkaat?”, ”onko joku ongelma? Ei V…. kiinnosta!”. Kossupaukkuja olisi niitä tarvitseville penkkien alla ja jos alkaisi liikaa ahistamaan, niin päivystävä pykiatri olisi mahdollisuus saada sisäpuhelimen toiseen päähän.
Mulle vuosilippu sitten kiitos vaan!