Täytyy sanoa että aikas vauhdikkaasti tässä on tullut eleltyä muutaman viikon. Ainakin voin sanoa että toi liikunta on alkanut näyttelemään suurempaa osaa elämässä. Ja sitten jos tekee 179 tuntista kuukautta kuten minä, niin on päivät täynnä ohjelmaa. Pidän tätä vauhtia nyt yllä, niin kauan kun jaksan ja olen virkeä. Kyllä talvella tulee sitten taas hieman kevyemmin otettua. Ja mitä minä kotona tekisin kaikki illat? Katson telkkaria ja syön? No torstaisin liimaudun ruutuun kiinni, mutta se on vain kerran viikossa ja sekin klo 21.00-22.00.
On ihan kivaa että on hieman enemmän rahaa nyt käytössä. Ja jos tosiaan sinne Barcelonaan lähden kuten olen suunnitellut niin matkaan menee joku 500 euroa hotellin kanssa. Sitten on 12 rullaa kuvia pelkistä rakennuksista! Voin kuvitella miten kyllästytän kaverit ja sukulaiset näyttämällä eri kuvakulmia sakra de familiasta. (noinko se kirjoitetaan?) -”tässä on mielenkiintoinen yksityiskohta, hei älkää vielä menkö on paljon kuvia! Mihin te meette? Kaverit? hei… edes joku?…pliis”-
Tänään olin serkkutytön syntymäpäivillä. Neitokainen täytti 8 vuotta, vastahan minä sitä pidin sylissä pötkylänä. Aika menee niin nopeasti. Huono puoli noilla lasten kutsuilla on se, että siellä on aina joku jolla on vauva. Jossain vaiheessa se vauva työnnetään mun syliin ”pidähän sinäkin, että saat vauvakuumeen”. Siis jaa, että lapsia pitäis rupeen tekeen? Ei ole noita isäehdokkaita joka oksalla. Ja ei ole mikään kiire tuon asian suhteen. Lapset on ihania, mutta ei vieä ole sen aika. Olen ehkä siinä perinteinen, että mielestäni lapset hankitaan vasta avioliitossa. Muuten sitten en olekkaan kovinkaan ”perinteinen”…