En ole paha ihminen, tiedän sen. Tiedän myös, etten ole aina tehnyt oikein, että olen tehnyt virheitä. Ja kadun niistä jokaista. Helppoa niissä virheissä on se, että aina satutan niissä itseäni. Vaikeinta on se, että voin joskus loukata sinua, ja se on kaikkein kivuliainta.
Tahallani en koskaan sinua satuttaisi. Olet minulle tärkein ihminen maailmassa. Siksi onkin turhauttavaa huomata, että kaikista yrityksistäni huolimatta, en ole pystynyt olemaan satuttamatta sinua. Haluaisin suojella sinua kaikelta pahalta. Itseltäni en kuitenkaan sinua pysty suojelemaan.
Siksi pyydän sinua jaksamaan minua. Se ei ole helppoa, olenhan mies, joten pystyn tekemään kaikesta halutessani mahdollisimman hankalaa. Ehkä olet itsekin huomannut tekeväsi samoin minua kohtaan. Mutta minun tunteeni, se toivottomuuden tunne kun olen menettämässä sinut, se saa minut jaksamaan. Koska tiedän, että ilman sinua elämäni olisi täysin toivotonta.
Joten sinä, sinä joka olit, sinä joka olet, sinä joka tulet olemaan, yritä jaksaa kestää minua. En koskaan tule valehtelemaan sinulle. En valehtele tunteistani, en tekemisistäni. En voi luvata yhteistä tulevaisuutta, mutta voin luvata olevani rehellinen, ja pitäväni lupaukseni. Se ei ole paljon, mutta toivottavasti riittävästi.
Sinulle, kuka sitten oletkin, ja mitä tuletkaan olemaan minulle.