Ostin Tommy Hellstenin kirjan Elämän lapsi ja olen sitä tässä lueskellut yön mittaan.Olen aiemmin lukenut muutaman Tommyn kirjan aloittaen tietysti klassikosta Virtahepo olohuoneessa.Näiden kirjojen ja eron myötä 4v sitten mulla alkoi jonkinlainen kasvuprosessi joka toivottavasti jatkuu läpi koko mun elämän…välillä tuntuu etten ole kasvanut pätkän vertaa 😀 mutta sekin kuulemma kuuluu prosessiin…sanoo Tommy…
Kirjoitan tähän katkelman kirjasta Elämän lapsi,kohta,jonka luin äskettäin ja joka pisti taas ajattelemaan:
Luottamisen riskit
”Luottamisen opettelu on aina vaarallista.En voi kuitenkaan koskaan oppia luottamaan,jos en suostu ottamaan riskejä.Suojauksesta luopuminen merkitsee haavoittuvaksi tulemista.On aina olemassa vaara,että minuun sattuu,en tulekaan nähdyksi ja kuulluksi,minua ei hyväksytäkään eikä minua ymmärretä.Haavoitun ja se tekee kipeää.Tämä riski on aito ja todellinen eikä sitä pidä vähätellä.Luottamista ei voi kuitenkaan oppia muuta tietä kuin saamalla kokemuksia,jotka tukevat luottamista.Näitä kokemuksia ei voi saada, jos vain istuu nojatuolissaan ja suunnittelee elämistä sen sijaan että olisi ulkona ja ryvettyisi elämässä.Ylenpalttinen turvallisuuden vaatimus tappaa kasvun ja elämän.Käytännössä riskin ottaminen voi merkitä esimerkiksi ryhmään menemistä ja siellä pysymistä.On mentävä ihmisten luo ja pyydettävä apua.Tämä vaatii paitsi rohkeutta myös nöyryyttä.Nöyryyttä se vaatii siksi,että usein me vaistomaisesti päätämme olla hakeutumatta ihmisten lähelle koska tiedämme,että meidän olisi silloin pakko ruveta näkemään itsessämme asioita,joita emme haluaisi nähdä.Eristäydymme emmekä altista itseämme toisille ihmisille.Säilymme samanlaisina ja happanemme omassa liemessämme.Lopuksi alamme haista eikä kukaan enää halua olla tekemisissä kanssamme.Mutta turvallisuutta meillä on!”