Eilenkin tuli taas silmät ja suut täyteen……. eikä, pakko tunnustaa, ihan syyttä. No…. voin vain sanoa, että sellasta soppaa syö, millaista keittää, mutta ihmettelen isosti sitä, että samat asiat kiertävät kehää ja palaavat eteen aina ”sopivissa” tilanteissa. Luulisi, että, jos ja kun asia(t) on käsitelty ja niiden johdosta tehty jonkinlainen ratkaisu, niin se olisi sitten ”lopullinen”. Hmmm… ellei sitten…. hmmm…
No.. anyway… mun mottoni on, että jokaisella on oikeus antaa ja saada kritiikkiä. Käsitykseni mukaan, kukaan ei anna kritiikkiä aiheetta, tosin kritiikin aihe voi olla sitten aina kiinni siitä miten asiat kokee, näkee ja tuntee ( lue: tilannekohtaisia ). Olisin ihmisenä varsin epäonnistunut, jos en hyväksyisi saamaani palautetta, sellaisena kuin se annetaan, mutta ….
Pakko myöntää, että joskus vähän nyppii, kun saman asian tiimoilla jauhamista jatketaan ikuisuudesta toiseen. Tulee helposti sellainen tunne, että ajatellaan vastaanottajan olevan ihminen jolla ei ole muita toimivia ajattelu-elimiä kuin kyrpä, joka sekin on kaikenlisäksi vaatimattoman kokoinen ja kelpaa vain kusemiseen.. Ihan noin dramaattiseksi en omalta kohdaltani tilannetta koe, mutta hmmm.. jos asiaa mietin ihan tarkasti, niin ei tuo kaukana totuudesta ole ( ainakaan tuon koon kannalta..:D ).
Niin tai näin, edelleen katson tätä ihmistä silmiin. Edelleen tykkään ihmisestä sellaisena kuin hän on.
Edelleen otan vastaan kritiikkiä kun se hetki koittaa.
Tulinpahan vain sanoneeksi.