Hmm… maanantai-aamu ja ensimmäinen kupillinen kahvia nenän alla. Kurkkaanpa tossa samantien sättiin, kun nuo lukemattomat roskapostit siirtyvät automaattisesti roskapostien hautuumaalle. Juupajuu… tutut nikit ”tervehtivät”, joten ei muuta kuin sekaan vaan. Pieni hetki kuluu moikkaillessa, ja tällä kertaa se onkin sitten siinä. Hmmmmm… siis…. miten niin tällä kertaa ??????
Tästä on tullut paha tapa, mutta niin kauan kun se ei vaikuta normaaliin elämään, ts. yksikään asia ei jää sätin takia tekemättä, niin asiaan voi suhtautua olan kohautuksilla. Kuitenkin jossain alitajunnan takaosassa, alkaa ilmeisen selvästi se viimeinen elossa oleva ajatus tunkea sitkeää juurtaan kohti otsalohkoa. Päivä päivältä useammin tulee miettineeksi, onko minulla mitään annettavaa yhdellekkään ihmiselle, joka on ns. sättituttu ? Yhtälailla toki voi ajatella, onko yhdelläkään sättitutulla mitään annettavaa minulle, joskin se nyt on todellisuudessa aivan sivuseikka. No….. niin kauan kun virtuaali-elämä ja todellisuus kykenevät keskenään sopuisaan rinnakkaiseloon, taitaa olla parempi antaa ajatusten soljua läpi tuon suodattavan harmaan. Elämä on joskus harmillisen harmitonta, sanon ma
