Aamukahvi nenän edessä ja uusi päivä valkenemassa. Mun on vain pakko mennä nukkumaan toviksi ( vanhat tarttee paljon unta nääs 😀 ).
Yöllä tulee joskus mietittyä kaikenlaista, ja useimmiten vielä jollain lailla pehmeämmin, kuin normaalisti hereillä ollessa. Viime yön ajatukset kohdistuivat yhteen tiettyyn persoonaan ja siihen, miksi mulla on sellainen tunne, että kyseinen ihminen koittaa olla kovempi, kuin mitä todellisuudessa onkaan.
Ehkä kyse on jonkinasteisesta puolustautumisesta ympärillä olevia ”uhkia” vastaan, ehkä kyse on jostain muusta… kuka tietää, mutta se mikä on aivan varma, on se, että herkkää ja haurasta ei mikään voi muuttaa kovaksi, ei edes muuriin suojattuna.
Oman herkkyyteni on aika tasoittanut, muttei se mihinkään kadonnut ole. Elämä on vain siinä tilanteessa, jolloin sitä on turhaa ja tarpeetonta tuoda sillälailla esille, että se mihinkään vaikuttaisi.
Tulin vain miettineeksi, joutessani, sitä, että entäpä jos joku onnistuu sen herkkyyden esiin kaivamaan… mitä sitten tapahtuu??
*Sensuroituja, lähes painajaismaisia ajatuksia*
Ehkäpä ihmiset ovat viisaita ja ………