Hämmästyttävää, kuinka elämääni vaikuttaa henkilö, jota en ole koskaan edes tavannut. Vaikutus heijastuu lähinnä siihen mitä tuonne keskustelupuolelle kirjoitan ja mitä en kirjoita. Olen miettinyt viestihistoriani piilottamista, mutta kokisin sen sellaisena, etten seiso sanojeni takana tai ainakin häpeilisin niitä. Mielummin sanon vähemmän ja jos jotain viestihistoriani kiinnostaa, lukekoot sitä ihan rauhassa.
Miksi sitten mietin sanomisiani normaalia enemmän? Kovan ulkokuoreni sisällä on kuitenkin ajattelevainen ihminen, joka ei halua pahaa kellekään. Ei edes tuntemattomille. Kaikki merkit viittaavat siihen, että minua tarkkaileva henkilö on pitkälti samassa tilanteessa kuin eräs aiemmin elämääni kuulunut ihminen. Se ei ollut kaunista katseltavaa ja sillon sai valita sanansa tarkkaan. Vaikutinhan myös hänen elämäänsä.
Jollain kierolla tavalla olisin halukas näkemään tämän henkilön. Niin vaikeaa kun se olisikin häntä katsoa, uskoisin olevani avuksi. Lienenkö sitten vain yliluottavainen kykyihini, en tiedä. Siinä uskossa olen kuitenkin jo pitkään elänyt, että tapa jolla elän ja miten asioita käsittelen, olisi monelle henkisesti niin rikastuttavaa.