Poika on isällään ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon. Hiljaisuus tuntui aluksi kauhealta. Yöllä painajaiset tulivat hiljaiseen kämppään ja samalla automaattisesti huonosti nukuttu yö. Odotin koko yön, koska naapuri huoneesta kuuluu yskimistä tai itkua. Ei kumpaakaan. Ei aikaista aamu herätystä ei aamupuuron keittoa, eikä taatusti tietokoneen pelastamista korkeammalle täystuholta.
Muuttolaatikot näyttää valloittaneen surutta mun pienen asuntoni. Vielä kun ne saisi täytettyä ja siirrettyä pois jaloista vaatehuoneen nurkkaan ennen ensiviikonloppua.
Maanantaina jatkuu taas koulu, 4kk tauon jälkeen. Mahtaakohan kaikki innostus ja motivaatio olla kadonnut jo, tai ainakin taito opiskella. 4kk toimettomana alkaa varmaan vaatimaan veroaan ja touhua kuin viimeistä päivää ja jouluna olen puhki 😀