No niinpä niin.
Eilen tuli käytyä Kevaralla jonkin sortin sirkushuveja katsastamassa.
Näinkin pitkää matkaa olin suunnitellut jo viikon.
Kukkapenkkiä varten hankkimani niittokoneen olin modifioinut maineenniittokoneeksi jolla oli tarkoitus ko matka suorittaa.
Laitteen CD-soitin ei kuitenkaan suostunut käynnistymään edes mäkistartilla.
Matka oli siis tehtävä mopolla. Aamu oli mitä kaunein, ilmassa tuoksui syksy ja tattilovahverot kukkivat metsänpientareella. Haikein mielin totesin että mopokautta ei enää kauaa kestä.
Koska matka tuntui edistyvän joutuisasti ajattelin poiketa Saviolla. En löytänyt Saviota karttakuvan perusteella joten päätin jalkautua. Aikani etsittyäni ja pitkän lompsimisen jälkeen Savio osuikin kohdalleni kauhein seurauksin: kompastuin siihen. Herkkä hipiäni sai muutaman naarmun.
Ryhdistäydyin ja lähdin tutustumaan Savioon paremmin.
Postilaatikoksi luulemani rakennelma olikin Savion kirjasto. Esitteen mukaan kirjastoa oli laajennettu ja kirjastoon oli hankittu kuluvan vuoden aikana kirjaston 9. kirja.
Totesin että näin suureen paikkaan tutustumiseen menisi pidempi tovi aikaa joten päätin jatkaa matkaa Kevaralle.
Päivä Kevaralla olikin kiva vaikka en markkinahumusta aina niin perusta.
Kiitos teille ystäväni, toivottavasti en koskaan pidä teitä itsestäänselvyytenä.