Ihanaa ku on syksy!
Alkaa taas olla täydelliset lenkkeilyilmat. Hyvä ilmankosteus ilman sademetsäefektiä, joka kesällä etenkin sateen jälkeen on tuskastuttava.
Eilen illalla piti käydä kokeilemassa miten ykköslajini lenkkeily sujuu ”Jalat irti maasta” -viikonlopun jälkeen. Ei ainakaan negatiivisesti, melkeinpä päinvastoin. Jee! Heti alkumatkasta alkoi jolkottelu tuntua sen verta hyvältä, että päätinpä samalla rykäistä 10 km:n lenkin. Ilmeisesti eilen työpäivän aikana nousuun lähtenyt vitutuskäyrä antoi energiaa moiseen suoritukseen. Aikaa lenkkiin kului kuitenkin reilu tunti eli samalla tuli todistettua se, ettei ärsyyntymisellä ole mitään vaikutusta vauhtikestävyyteen. Harmi.
Hyvin sujunut lenkki motivoi myös aloittamaan muutenkin terveellisen elämän. Pahaksi äitynyt addiktioni Fazerin siniseen on tehnyt huonoa muuten nii täydellisille vatsalihaksille. Joopa 🙂 Ja myös röökin viihdekäyttö on karannut hieman käsistä. Tosin tupruttelu loppuu lopullisesti ens maanantaina jolloin Elukon, Kukkein ja Juuson röökilakko alkaa. Häviäjä maksaa risteilyn + buffetillallisen.
Miten tänään tuntuukin niin normaalilta. Aamupalaveriin. Onpa kiva olla töissä 🙂