Mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä vaativammiksi heidän lahjatoiveensa käyvät. Poikani, joka myös parturikampaajaksi isona halajaa, on nyt armottoman hoivavietin vallassa. Näillä vihjeillä ei enää kristallipalloa tarvita tulevaisuuden ennusteita varten, mutta se on jo ihan toinen juttu…
Siis ne lahjatoiveet: vauva tai lemmikki tai molemmat. Nämä toiveet vetävät hiljaiseksi kovemmankin suupaltin. Nooh, ensimmäinen vaihtoehto nyt on ihan ehdottomasti poissuljettu. Minullahan ei sinänsä kyseisen projektin toteutusvaihetta vastaan mitään ole, mutta jo järkisyistä on ihan toivottavaa ettei projekti ikinä kanna hedelmää. Että se on siis tuhoontuomittu. Tai siis, että sen toteutusvaiheeseen ei ikinä päästä tai että projektibonukset on sijoitettu viisaasti kumeihin, joiden kanssa on aina yhtä ihuna vehdata. Ja toisaalta, projektin kesto nyt vaan on hieman ylimitoitettu siihen nähden, että ne synttärit on jo ensi kuussa.
Jäljelle jää siis vaihtoehto kaksi. Lemmikki. Sekään vaihtis ei suurempia sympatiapisteitä saa, mutta jos on ihan pakko valita kahdesta pahasta, niin se on tämä. Jotenkin kuitenkin tuntuu, ettei 8-vuotiaan innostus lemmikin jätösten keräämistä kohtaan jaksa montaa kuukautta kiinnostaa. Eli loppujen lopuksi se niin kovasti toivottu lemmikki jää minun riesaksi tai iloksi tai what ever.. Olenkohan ihan väärässä näiden pessimististen visioideni kanssa?
Olen myös yrittänyt markkinoida itseäni tämän talon ainoana kissana, mutta jostain syystä se ei jälkikasvulleni riitä.
Haluan kuitenkin kovasti miellyttää itsepäistä pikkuherraa ja nyt tarvitaan teidän cityläisten apua: Mistä saisin ostettua 1,5-vuotiaan hamsterin tarvikkeineen?