mä en ole koskaan ollut kovin hyvä huolehtimaan omista asioistani,esim paperit jää viemättä virastoihin ym. enkä kauheen huolellinen ja tarkka mitä kodinhoitooni tulee,oon aika
laiska esim siivoilemaan
Unohtelen vähän väliä jotain koska ajatukset pyörii asioissa mistä haaveilen.kai olen hajamielinen niin kauan kunnes ei tarvitse enää haaveilla niistä-kun pidän ihan realistisena sitä että haaveiluni vielä vois toteutua,tai että se on kuitenkin mahd.joskus unohdun tuijottelemaan omaa napaa niin pitkäksi aikaa että että linnottaudun kotiini miettimään,miten voisin päästä kaikista mun elämää riivaavista asioista irti.ja voinko edes.joskus se menee siihen pisteeseen et en havahdu ennen kuin joku ystävä ottaa yht.mulla kun on semmoi ihme luonne etten itse pysty ystäviini yht.ottamaan vaikka sydän kuinka kiljuis.voi kuinka ystäviä mä vaalin.olen siis kaikin puolin mahdoton naisihminen,hymyä musta kyllä irtoo:joka kerta kun tapaan ihmisiä,olen vaan niin vilpittömän ilahtunut kun tapaa ihmisiä-hauskoja omia persooniaan.pikku broidini tuli nim.joensuusta käymään,ei olla nähty paljoa pitkän välimatkan takia,ollaan oltu pienempänä kauheen läheisiä:niin tuntui ihan sanoin kuvaamattoman hyvälle saada rakas veljeni silmien eteen ihan vaan siis sisar rakkaus-se on uskomaton asia.siitä on kasvanut sellai oikee kunnon könsikäs iso mies.ja fiksu ja kaikkee.oltiin kuin paita ja peppu taas pitkästä aikaa,vuosien jälkeen,halailtiin kokoajan oikee rutistettii,kun oli ollut niin ikävä-ja sen huomas vast nyt kun nähtiin,miten paljon merkitsee jos on perhe tukena.ero tapahtu niin yks kaks, ja veli ja sisko repästii laakista tuhansien kilsojen päähän.ja miten voimakas on se tunne ku tajus et miten erottamattomii vaa ollaa.nyt en sitä heti takasi laskekkaan-huohtv:onnellinen iso sisko
