oon tosi väsynyt.SIIS tosi väsynyt,niin henkisesti,kuin fyysisestikkin.en halui lässyttää kokoajan sairastumisestani,mutta kun ei mulla ole mitään muuta.se on täyttänyt mun kodin joka neliön,se näkyy ku mun koira katsoo mua;sen silmistä,se valjuna on peilissä kun olen edessä,meikki voiteita 2 kahta eri kerrosta joka aamu,peittämään harmaan kalpeita kasvoja.sillä suotta en halua läheisten säikkyvän koska kamalinta on kun se NÄKYY NIITTEN SIMISTÄ,MUT EI SANO ÄÄNEEN.
huomaan että oon entistä katkerampi,ja agressiivisempi kuin aiemmin`mitä nyt jaksan väsymykseltäni olla.kaikki on niin ristiriitaista,mä oon kadottamassa otteeni elämään,ja ruvennu pelkäämään kuolemista,niinkuin se olis mua varten-MULLA ON VAAN SUORAAN sanoen todella vaikea ja paha olla-ja jos joku yrittäis änkee juttelemaan,mä luultavasti olisin töykeä ja ajain pois.minusta on tullut itsekeskeinen
sitä en tiennyt olevani-JA JUST SIKSI OLEN VIHAINEN-KOSKA ENNEN TÄTÄ MÄ OLIN ILOITSEVA NAUROIN PALJON JA SAIN MUUTKIN HYVÄLLE TUULELLE!OLIN HYVÄ TYYPPI,JA EN TOSIAAN ANSAITSE TÄTÄ!
…sori,tulipas purettua,kommenoikaa vaan lyttyyn,kun ei tän lytymmäs voi olla kuin mä nyt.
menis jo ohi tää riivattu olo
tv.paska
