Kahvi juotu ja vilu hävinnyt, nyt jaksaa kirjoittaa. Tänään oli töissä eräänlainen kehittävä keskustelu työkaverien ja ns. pomon kanssa. Mulla oli monta päivää aikaisemmin hyviä ideoita ja ajatuksia ylipäätään, ja oikein odotin tuota keskustelua. Ja mites sitten kävikään!
Mun pää oli ihan tyhjä. Onneksi muilla oli jotain sanottavaa, niin pääsi sitten itekin vähitellen mukaan. Mutta ne ideat jäivät tuonne jonnekin aivojen perukoille – tullakseen sitten puoli tuntia tapaamisen jälkeen ilmoille, kun olin ystävän kanssa syömässä. Kirotutti.
Ei siinä mitään. Keskusteltiin sitten ystävän kanssa samoista aiheista ja myös niistä mun ideoista 🙂 Ja syötiin perinteistä torstai-ruokaa.
Pari asiaa vaan jäi häiritsemään. Minkä ihmeen takia hyvät ideat tulee väärään aikaan mieleen? Ja miksi mä idiootti en laita ideoitani heti paperille, niin ei tarvitsisi täälläkään valittaa?
Seuraavalla kerralla kun näin käy, lähetän ideoiden jumalalle hätähuudon. Nyt en sitä älynnyt tehdä. Tai sitten kyseinen jumala sattui olemaan juuri silloin päiväunilla, kun sitä olisi tarvinnut…
Mutta tästäkin selvittiin. Torstaita ei nyt kauheasti ole enää jäljellä, mutta kuitenkin: idearikasta päivää! Yötä?
– Lilli –