Onkohan ajankulku muuttunut samalla kun ite on kasvanut? Kun lapsena tuntui, että aikaa on vaikka mihin. Ja nyt kun on jo aikuistumaan päin, tuntuu, että sekunnit ovat lyhyempiä kuin ennen, tunnit ja minuutit samaten. Päivät menee vinhaa vauhtia, vaikka mitään ei edes teekään… Niin kuin tänäänkin.
En tiedä, mitä olen tänään tehnyt. Ja nyt on jo ilta. Mihin ovat kallisarvoiset sekunttini kadonneet? Miksi olen tuhlannut ne? Vai olenko? Elänythän mä kuitenkin olen, vaikka en hikihatussa ole rehkinytkään.
Olenko oikeasti ajautumassa siihen oravanpyörään, että jos ei täytä päiviään kaiken maailman touhuilla, ei mikään ole mitään? Haluaisin kuvitella, että pystyn olemaan vielä edes yhden päivän tekemättä jotain ns. tärkeää esim. elantoni eteen. Haluaisin kuvitella, että osaan nauttia elämästä myös tällaisina päivinä, jolloin ei itsekään tiedä, tekikö mitään. Tällaisina päivinä, jolloin sohvalla makaaminen on rankin homma, mitä päähän pälkähtää…
Niin, kyllä se aika menee eri tahtiin nyt. Ei minuutti ole enää 60 sekuntia vaan tuplaten se, niin paljon nykyihminen minuuttiinsa tekemistä mahduttaa. Plääh meitä.
– Lilli –