Kuulin tänään hätkähdyttävän keskustelun. Se käytiin kahden, arviolta 70-80 vuotiaan vanhuksen kesken kadulla. Toinen heistä valitteli sitä, että hän ei saa kunnollista hoitoa vanhusten talossa. Toinen heistä yritti lohdutella ja sanoi, ettei saa kukaan muukaan. Hätkähdin kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun ensimmäisenä puhunut nainen totesi, ettei halua enää elää tällaisessa maailmassa, jossa vanhuksilla ei ole mitään ihmisarvoa.
Olen tiennyt koko ajan, että Suomen tämän hetkiset vanhushuollon resurssit ovat riittämättömät. En ole kuitenkaan käsittänyt aikaisemmin mitä se käytännössä tarkoittaa. Olen toki kuullut tarinoita, joissa vanhuksille on tullut makuuhaavoja, koska hoitajilla ei ole ollut aikaa käännellä heitä tarpeeksi. Tarinoita unohdetuista lääkkeistä ja vanhuksia vaivaavasta yksinäisyydestä. En ole kuitenkaan koskaan kuullut samaa asiaa yhdenkään asianosallisen suusta. Hätkähdin todenteolla miettimään vanhuksia, joista suurin osa on elänyt elämänsä rakentaen yhteiskuntaa, jossa heitä ei enää kunnioiteta. Vuosikymmenien työuran ja lasten kasvatuksen jälkeen heitä kiitetään niin, että ikäihmisten terveys- ja sosiaalipalvelujen kehittäminen on jämähtänyt paikalleen ja päättävässä asemassa olevat ihmiset tyytyvät kohauttelemaan olkiaan vajavaisten resurssien merkiksi.
On pelottava ajatus, että ikäihmisten osuus väestöstä kasvaa nopeasti suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen vuoksi ja tästä huolimatta julkisia terveys-ja sosiaalipalveluiden resursseja ei ole lisätty. Luulisi julkisen vanhustenhuollon kehittämisen, kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta, olevan tärkeysjärjestyksessä etusijalla. Näin ei kuitenkaan ole.
Vantaan resurssit eivät riitä edes psykiatrisessa sairaanhoidossa. Tilanne on siellä koko Etelä-Suomen huonoin. Ihmiset voivat huonosti ja se näkyy erilaisena oireiluna yhteiskunnassamme. Eikö valtion tulisi tukea kuntia terveys-ja vanhushuollossa, mikäli on ilmiselvää, että kuntien omat resurssit ovat pahasti alimitoitetut? Pahoin pelkään, että kymmenen vuoden kuluttua elämme yhteiskunnassa, jossa kenelläkään ei ole hyvä olla. Tämä pistää todella miettimään tätä hyvinvointivaltiota ja teknisen osaaminen kehtoa, jota Suomeksi kutsutaan.
Tehkää joku jotain ennen kuin tulen vanhaksi!