Ystävä kysyi millainen on olotila ja miten meni työpäivä, ja minun täytyi vastata että lienee hieman poissaoleva koskapa ei siitä päivästä tullut yhtään mitään mieleen.
Vaikka äksöniä on kyllä riittäny, nyt jälkeenpäin oikein keskityin miettimään tätä päivää, opiskelija teki mulle jonkin haastattelun ja minähän olen vastaillut mitä ensimmäisenä tulee mieleen….ja se ei ihan selkeää puhetta ole se. Toivottavasti se ei menetä uskoaan koko alaan =)
Täytyy huomenna kysyä millanen mieli sille jäi, heh.
Omituisten olotilojen karkoitus tarkoituksessa kävin sitte pari tuntia naistentansseissa, oli mahottoman lystiä mutta ahistus valtasi alaa jo kotimatkalla bussissa. Hetkeksi iski jopa se lukemamme yksinäisyyden tunne kun katselin kännykkää ja mietin kenelle soittaisin enkä keksinyt ketään.