Jopa voi huokasta. Olo on koko ajan paranemaan päin. Töissä oli kivaa, teatterireeneissä oli kivaa ja Hietsussa oli kivaa. Ja liikkeessä paikasta a paikkaan b oli kans kivaa =)
Vaikka onkin mielenkiintoista ja tyydyttävääkin havaita että minäkin voin masentua ja ahdistua niin on se sentään hyvä että moinen menee äkkiä ohi…nyt nautin taas seesteisestä olostani niin kauan kuin sitä kestää!
Jospas sitä huomenna reenien jälkeen sais tavattua sen entisen joka on mielessä kummitellut, ehkä selviää miksi se siellä kuikuilee, onkohan meillä selvittämättömiä asioita.
Ny peiton alle niin jaksaa herätä, tai siis kyllähän se on vähän niinku pakko. Ai niin ja toivottavasti nään huomenna myös ystävää jonka lapsi on vissiin kovastikin sairas, nyt kun oma olotila on parempi niin minusta riittää taas muillekin.