Kai sie tiedät että kuljet minun matkassa koko ajan? Sinun kasvot häilyy taustakuvana minun mielessä ja mie melkeen juttelen sulle ja kuulen sinun vastaavan. Minusta on mukava miettiä mitä Sie aattelisit millon mistäkin.
Ehkä jos olisit antanut minulle mieluummin liikaa itseäsi niin olisin kyllästynyt ja etsiytynyt kauemmas. Nyt se tuntuu olevan mahdotonta. Tosin eihän tässä aikaa ole niin paljon kulunut. Saas nähdä miltä tuntuu vaikka puolen vuoden päästä kun luen tätä tekstiä…ihmettelenkö itsekin kenestä tuo mahtaa kirjoittaa =)
