Kyllä tämäkin teksti on minulle tervetullutta kun olen tuskitellut oman päämäärättömyyteni kanssa, eli samaisesta Hellstenin kirjasta;
”-Mutta miten voisimme olla ikuisuudessa, kun elämme ajassa?
-Sehän se suuri harha onkin. Sen takia ihmiset ovat uupuneita, sairastuvat ja kuolevat ennen aikojaan. Lopputuloksella ei ole merkitystä. Sillä mitä tapahtuu ennen sitä, on. Se mikä tapahtuu ennen sitä, on suurempi kuin lopputulos. Sitä kutsutaan elämäksi.
-Mutta eikö elämään kuulu jonkin tavoitteleminen ja johonkin pyrkiminen?
-Miksi siihen pitäisi sellaisen kuulua? Eikö elämä ole itsessään riitävän suuri tulos ja tavoite?
-Mutta jos elämästä riisutaan pois tavoitteet ja pyrkiminen, mitä jää jäljelle?
-Jäljelle jää luovuus.
-Eikö se sitten ole jonkin tavoittelemista?
-Ei siinä tavoitella mitään, siinä katsellaan sitä, mitä syntyy.Ihmetellään luomisvoimaa ja elämän rikkautta, häikäistytään siitä, mitä kaikkea meidän kauttamme syntyy, kun suostumme kanavaksi sille, mikä tahtoo syntyä. Huomaatko, että jos asenne on tämä, ei ole kiirettä minnekään. Heti kun ihminen on intensiivisesti luovassa tilassa, häneltä loppuvat syyt mitata aikaa. Hänellä ei ole aikaa, ja juuri siksi hänellä on kaikki aika.”