>Tästä tuli vähän pitkä ja vieläki ois sanottavaa =D
Toivottavasti jaksat lukea!
Justiinsa äsken tuolla puiden keskellä mietin miten ajatusmaailma muuttuu, ihan oikeasti! Nykyään mielessä liikkuu lähinnä sellaisia ajatuksia ja olotiloja joille vielä muutama vuosi sitten ois joutunu ihan nauramaan ääneen. Ja kuin varma sitä oli itsestään silloin…
Niin sen itsensä löytämisen kanssa on vähän niin ja näin. Yhtenä päivänä luulen keksiväni jotain ja seuraavana aattelenkin taas ettei MINUA taida ollakaan.Mutta mielenkiinnolla ootan mihin tämä vuoristorata johtaa.
Siihen liittyy myös se haluaminen, mie olen aina luullut haluavani vaikka ja mitä mutta viime aikoina on ottanut valtaa ikävä tunne etten taida tosissani, kiihkeästi haluta mitään. Kaikki unelmat/tavoitteet on vaihdettavissa ja elämä kulkee omaa tasaista polkuaan.
Kyllä mie helposti olen sitten ne (PIENET) asiat hankkinu joita oon keksiny oikeesti haluta, oli sitte kyse asunnosta, työpaikasta tai vaikka jostain matkasta.
Kyllä se vain joku päämäärä helpottaa joka päiväistä elämää mutta tarviiko sen aina olla helppoa? Mie olen lasketellut ilman suuria murheita tähän asti mutta en oikeen ole varma pitäiskö osata pysähtyä vai onko minun tyyli ollut juuri se oikea tapa elää.
Nytki huomaan taas, oltuani 10 kuukautta nykyisessä työssä ja asuttuani 3kuukautta tässä kämpässä, niin etin jo uutta asuntoa (pitäähän se sauna olla!) ja kattelen työpaikkoja ulkomailla ja mietin kaikkia konsteja joilla laittaa pakkaa sekasi. Yritän väkivalloin asettua kuitenki paikoilleni ja löytää sitä rauhaa just esimerkiksi luonnosta.
HETKONEN! Oon aina liittäny tuon ahistuksen tunteen parisuhteeseen (tähän asti ollu paljon, parista kuukaudesta parin vuoden mittasiin) mutta hitto vie sehän tuntuu tulevan vaikka on yksin, Kääk, nyt rupes vähän pelottamaan
Kannattaa muuten lukea hra Coelhon muutkin kirjat, menee pää entisestään sekavammaksi, mutta niin kai siinä on käytävä jos aikoo jotain löytää???