Kello lyöpi kohta viisitoista yli kolme yöllä. E nukkuu tossa vieressä ja mua ei huvittais yhtään vielä nukkua. Toisaalta ei tässä kovin paljon muutakaan tekemistä ole, pissakakkajutut on in chatissäkin.
Käytiin sit Tapastassa syömässä, soin vuohenjuustoa mansikkakastikkeen kans ja oli itseasiassa nam. En ollut syönyt niin pitkään aikaan vuohenjuustoa. Sitten maistelin vielä tomaattimozzarella keittoa, joka sekin vei kielen mennessään. E puolestaan söi lammasta ja etanoita.
Mulla oli pipo päässä ja kovin pikkuinen olo. Hemingwayssa käytiin pelaamassa Photoplayta, missä ei Damage toiminut. Ketutti niin perkeleesti, oltaisiin varmasti päästy top5. Sieltä saavuttiin tänne minun opiskelijaboksiini ja aloitin operaation vaatteiden järjestys E:n pelatessa Poksia.
Huomenna olisi sitten ihanaa yleissivistystä. Koulun jälkeen voisin pestä koneellisen pyykkiä, ja nähdä jonkun mukavan ihmisen. Tai pakottaa E:n mun kanssa tekemään jtn kehittävää (Ei sillä, että E ei olisi mukava). Kiasmassa voisi olla kivaa käydä. Toisaalta huomenna olisi tiistai ja BK:ssa menoa. Siellä voisi vaikka visitoida. Valokuvauskaan ei olisi huono idea, syksykuvia.
Vaihtoehtoja, vaihtoehtoja. Silti tämä arki tuntuu jotenkin merkityksettömältä, kun ei ole päämäärää. Pitäisi kai kävellä kirjastoon ja alkaa lueskelemaan. Kai sieltä kirjojen seasta se oma juttu löytyisi. Tuntuu jotenkin, että oon vangittuna näihin lukion kahleisiin. Lukion jälkeen tuntuu varmaan taas turvattomalta.
Ihmiset joilla on korkeita tavoitteita, ovat keskimääräisesti onnellisempia, kuin ne joilla ei ole. Sanoo minun psykologian kirjani. ..ehkä ne ovat kerrankin oikeassa.