Kun autoilee maanteillä kotiseutunsa ulkopuolella, ei voi tietää ennakolta, missä nopeusrajoitukset muuttuvat, vaan vasta kyseisen nopeusrajoitusmerkin nähdessään.
Minulle onkin herännyt toive, että nopeusrajoitusten muutokset sijoitettaisiin selvemmin ennakoivaa ja taloudellista ajotapaa suosivasti: alentuva nopeusrajoitus sijoitettaisiin ylämäkeen, jolloin pelkkä jalan nosto kaasulta muuttaa nopeuden sopivaksi, ja kasvava nopeusrajoitus olisi alamäessä, jolloin kiihdyttäminen vie vähemmän energiaa. Myös tasamaa käy näihin tilanteisiin, mutta nopeusrajoituksen aleneminen alamäessä johtaa kahteen huonoon vaihtoehtoon: jos vain nostaa jalan kaasulta ja antaa moottorijarrutuksen hoitaa hidastuksen, syyllistyy ylinopeuteen uuden nopeusrajoituksen alueella, jos taas jarruttamalla passaa nopeuden oikeaksi, tuhlaa turhaan energiaa. Polttomoottoriautolla jokainen jarrutus tarkoittaa sitä, että kitkan avulla muutetaan lämmöksi harakoille liike-energiaa, joka on ensin huonon hyötysuhteen polttomoottorilla ja fossiilisilla polttoaineilla tuotettu. Nopeusrajoitusmuutosten huono sijoittelu koskee erityisesti raskasta kalustoa, jolla muodostuu selväksi haitaksi myös se, jos nopeusrajoitus kasvaa ylämäessä. Mutta nämä asiat tulevat kyllä esille myös henkilöautolla, jos yhtään pyrkii taloudelliseen ajotapaan.
Nopeusrajoitusmuutosten oikealla sijoittelulla on mahdollista säästää energiaa, mutta aina se ei vain ole mahdollista. Mutta jos nopeusrajoitus alenee kaikesta huolimatta alamäessä, mäen päällä voisi olla nopeusrajoituksen ennakkovaroitus, jolloin passaus uuteen nopeusrajoitukseen olisi mahdollista tehdä ennakoivasti ja taloudellista ajotapaa hyödyntäen.