Tämän sateisen ja lumisateisen viikonlopun ratoksi siunaantui taas vaihteeksi muuttohommia. Tällä kertaa en vaihtanut itse majapaikkaa vaan jeesasin kamua.
Ruljanssi kesti koko päivän illan pimeyteen saakka mutta valmista tuli.
Kun päivän pölyt oli saatu saunottua huit hiiteen, keksin tässä illan/yön köllykässä että otsatukkani kaipaa muutosta.
Koko pää kylläkin värjättiin ja muotoiltiin uuteen uskoon vajaa viikko sitten mutta otsatukka ei ollut mieleinen vaikka se oli muotoiltu täsmälleen kuten pyysin.
Turha varmaan sanoakaan, että vakiokarvarille löytyy töitä ensi viikollakin.
Jostain syystä nuo Tiimarin askartelusakset ei ehkä ole kätevin työväline hiusten leikkaamiseen ja sen tarkoituksella vinoksi leikatun otsiksen korjaamiseen tarvitaan nyt ammattilaista.
Eipä siinä mittään, se on jo tottunut tähän, se ammattilainen.
Epäilemättä seuraa motkotusta lyhytjänteisyydestä kuten ”Et sitten malttanut odottaa maanantaihin?” tai sarkastinen ”Taas sama juttu, onpa yllätys..” Sorry, Maiju >:D
Koska Maiju kuitenkin lukee tämän, kerron näin netin välityksellä että oikea puoli otsiksesta on ”tosi lyhyt”, vasen puoli pelkästään ”aika lyhyt”.
Olin jo ottanut nipun niskahiuksia peukalon ja etusormen väliin (sakset toisessa kädessä) kun olkkarista kuului melko utelias ”Mitä sä teet?”
Ollos paljon kiitetty armaani, hän joka käy kerran kuussa parturoitavana. Hänen ansiostaan vakiokampaajalle jäi vielä jotain pelastettavaa tuohon kulmakarvojeni yläpuolelle sekä takaraivolle että niskaan.
Kiitos ja poks.
***********
Elämä jatkuu osoitteessa www.facebook.com/Antisankaritar