Möykkäsin ja hirnuin tuolla aiemmin nettihuijareista, että kylläpä ihmiset on pöljiä kun menevät rahansa viskomaan huijareille, ääliöt!
Sehän kosahti omaan nilkkaan niin että soi. Lyhyestä virsi kaunis, kun en jaksa poruta pitkän kaavan mukaan.
Mikko.fi nettipalvelun kautta löysin hirmu kivat hopeoidut ranne- ja kaulakorut. Hinta oli muistaakseni hieman yli 30 euroa. Eikun tilaamaan, hopee ei oo häpee!
Myyjä vaikutti asialliselta ja kuvissa näkyi merkintä 925 (koruissa näkyi tämä teksti)
Myyjän vakuutteluista ja asiaa muuten tutkittuani päättelin että ei ne ihan sekundaa voi olla, joten maksoin korut ja jäin odottamaan. Samalla tilasin yhden epäilyttävän edullisen ”Swarowskin kristalleilla koristellun valkokultaisen sormuksen”. Hinta ei ollut lähellekään edes kolmeakymppiä joten ajattelin että antaa mennä, ihan kivannäköinen.
Ajankohta oli heinäkuu 2011. Korut tuli postissa sovitusti ja hyvältä näytti.
Patsastelin töissäkin nämä uudet hankinnat koristeena ja olin ihan vilpittömän iloinen kun olin löytänyt näin kivat jutut itselleni.
Sitten äitimuorini hoksasi uudet killuttimet ja alkoi kaupanhierominen: jos annat mulle noi, saat nämä. Houkutuslintuna käytti vuosia sitten hankkimiaan hopeisia papuketjuja, toinen ranteeseen, toineen kaulaan.
Ei kait siinä, rouva heitti pahan. Olin nimittäin aina tilaisuuden tullen rosvonnut ne ”lainaan” ja palauttanut äkäisen käskyn jälkeen. Ja nyt sitten hieroimme vaihtokauppaa.
Äiti sai mun uudet korut, myös sen ”valkokultaisen” kristallisormuksen. Minä olin papukorujen uusi, onnellinen omistaja.
Kävi sitten se klassinen että muori alkoi valitella kaulakorun kutittavan. Pohdittiin ja tutkittiin mutta ei tultu mihinkään lopputulokseen. Ehkä siinä on jotain nikkeliä tai jotain? Emmäätiiä..
Ranneketju ei kutittanut mutta kaulakoru kyllä.
Tänään äippä totesi että tää kaulakoru on tummunut, katopas.
Liitän tähän mukaan kuvan ja painun syömään jätskiä.
[IMG 1278896]