Joulu on, ja oikeastaan jo juhlittu. Kiitän!
Lukuisten lahjomuksieni joukossa oli sisareltani (öö eiku joulupukilta) saadut Lancomen kasvovoide ja Viviscalin shampoo, hoitoaine sekä jotain naamajuttuja. Olen näistä hyvin kiitollinen. Seuraa angstitilitys.
Kun olin retee kakskymppinen, toitottelin turuilla ja toreilla että ”tulkoon vanhuus, odotan sitä mielenkiinnolla”.
Ja vanhuus tuli, omalla tavallaan, lupaa kysymättä, hiipi selän takaa ja lykki kakkoseen.
Olin ajatellut että alan pikkuhiljaa lahota silmänurkista, sen jälkeen saan elegantteja ilmeryppyjä suupieliin ja aina ihallut hymykuoppani säilyttävät tenhovoimansa hamaan vanhuuteen saakka.
No morjens.
Ensimmäist harmaat hiukset havaitsin ollessani 26-vuotias. Tämä tapahtui aivan sattumalta erään kylpyhuoneen loisteputkivaloissa. Klassisesti ensin olin että ei vittu, sitten olin että ei saatana.
Mulla on harmaita hiuksia!
Kutsuin todistajia paikalle jotka totesivat yhteen ääneen, että joo, sulla on harmaita hiuksia. Ja olin 26-vuotias. Vittu miten epistä! RAaaaaaaaah!
Ei tässä mitään. Ajattelin että ehkä harmaannun elegantisti ja kohta voinkin leuhkia pitkillä, teräksenharmailla hiuksilla. No morjens!
Kaikki kolmekymmentäviis haituvaa päässäni olivat silti VAIN joka toinen harmaa. Eli se siitä eleganssista. Jumalautavittu.
Tämäkään ei mennyt niinkun ennakoin. Saan värjätä lettiäni edelleen, ellen halua olla riemunkirjava kananperse.
Ne rypyt…
Valitettavasti Jumalalla (tai kellä tahansa vastaavalla, mihin en edes usko) oli mun varalla sellainen näppärä suunnitelma, että ensin pistetään roikkumaan posket. Nenän ja posken yhdistävät elegantit juonteet on jonkun toisen kottaraisen siunaus, minä sain vain lörpähtäneet posket. Pistä sitä valokynääs sanonko mihin saatana…
Yhtenä aamuna havaitsin että mulle on muodostunut silmäpussit. Mulla ei ole koskaan ollut silmäpusseja. Ikinä.
Nyt mulla oli kaks teepussin kokoista läjää silmien alla, joitan yritin hoidella jääkylmään veteen kastetulla pyyhkeellä ja hieromalla ylöspäin suuntautuvin liikkein. Auttoi ihan helvetisti.
Vissiin nukkuessani lapsenunta (sitä ei kielletä yli 30-vuotiailta, niille vain annetaan ruma naama) olin tullut tehtailleeksi silmäkulmasta posken puoliväliin ulottuvan juonteen. Mitä helvettiä?!
Posken piti olla vielä neitseellistä aluetta! Ei ole hyvä tämä!
Mulla oli uoma posken puoleenväliin asti ja töihin lähtöön 2 tuntia. Perse!
Tämän lisäksi rintavarustus on antanut periksi painovoimalle, ripset ja kulmakarvat tekee epätoivoisia effortteja päästäkseen eroon minusta.
Just kun luulin että olen saavuttanut pohjan, this is it, tämän paskemmaksi ei voi enää mennä… havaitsin että olen alkanut kerryttää ns. hamsterinpusseja poskipieleen. Aina ne saamarin posket, perkele, mikä teillä on mua vastaan!
Mä olin täysin valmistautunut harmaantumaan ja vanhenemaan elegantisti! Nyt multa on viety kaikki ne elegantit ikääntymisen merkit ja annettu tilalle kaikki sellaiset merkit, joita iltapäivälehdissä kauhistellaan että onpa sillä kyllä kertakaikkiaan rumat nuo ja nuo. Voi helvetti!
Epistä.
Eipä mulla muuta.
Kaikki ikäiseni naiset (31v) yhtykää, varsinkin jos ette vanhene kauniisti.
Lupasin itselleni joskus vaikka mitä kivaa kosmeettista kirurgiaa, JOS vanhenen. No, alan toki jo vanheta ja vannon, jos tämä menee tästä pahemmaksi (öö ja jos rikastun) suorastaan laukkaan hakemaan täytettä huuliini, tisseihini, persuksiini.. eiku ei sentään… rasvaimu, kiristys, tiukennis sieltä ja täältä jne.
Lisäksi ajattelin hankkia hiustenpidennyksen. Nykymittapuulla olen kalju.
Tammikuun toka päivä täytän 25 (32)