Olen kulkenut lähes koko kesän kuin apiaani, ei meikkiä, ei mitään järjellistä tukkahärpäkettä saati fiiniä vaatetusta. Olen ollut metsäläinen, varsinainen erähukka.
Eilen oli spesiaalipäivä: tälläsin aivan tajuttoman hienot meikit, näytin hiuksilleni että nyt tytöt, tänään äiti hoitaa! Sävy sävyyn oli joka ikinen vaateriepu ja ah miten oli viehättävä olo, grrr, go mama!
Taannoiselta [url=http://www.city.fi/blogit/antisankaritar/norjassa+kavin/127723]Norjan virkistysmatkalta[/url] jäi kouraan 300 NOK ja hilut päälle. Siitähän minä repäsen mukavan tilin, eiku pankkiin itsevarmuutta ja eleganssia huokuen. Hymyilin kilpaa auringon kanssa.
Intuitio puhutteli minua vahvasti ja aloitin kierroksen Osuuspankista.
Täällä blogissahan minä kerran remusin [url=http://www.city.fi/blogit/antisankaritar/osuspankki+naytti+ovea+mina+keskisormea/122515]Osuuspankin[/url] takia kun ne ei myönnä nettipankkitunnuksia rikolliseksi epäilemilleen ihmisille eli sellaisille, joiden talous on kussut ja merkintöjä on tullut. Niih.
Osuuspankkiin enivei.
Kompuroin eteisen mattoon ja sen jälkeen oveen.
Päivä oli kuitenkin pelastettu samantien ja muutankin nyt asumaan sinne OP:n aulaan.
Tiskin takana istui nimittäin melkoisen komea nuori mies ja hieman yllättäen kieleni meni solmuun ja punastuin.
Herra söpö on siellä vaan töissä ja asiallinen ja mukava niin sitten siinä täti alkaa sekoamaan.
Tarjosin kruunuja tiskin yli ja kävimme liikepoliittisen neuvottelun. Lopputulos:
kruunuista saisi vajaat neljäkyt euroa, siitä miinus palvelumaksu joka on kympin.
Perkeleen kallista kyllä on, mietin.
Vaan se poeka ol nätti! Huh!
Päätin kiertää vielä oman pankkini eli Nordean kautta.
Nordea tunnetusti ei pidä kioskinsa kassapalvelua auki kuin klo 10-13. Olin tuntia liian myöhässä liikenteessä mutta päätin silti käydä kysymässä paljonko maksaa valuutan vaihto.
Nordeassa oli lappu luukulla, tämän jo tiesin.
Pääsin kylläkin selvittämään asian luonteen ihan elävän ihmisen kanssa. Nordeassakin valuuttaveksling maksaa kympin eli raharahaa ei tulisi kouraan edes kolmeakymppiä. Virkailija totesi että jos tulee käytyä Helsingissä, siellä voi vaihtaa Forexissa rahaa "luultavasti vähän edullisemmin".
No ei nyt just oo käyntiä stadissa…
Koska kassapalveluita ei enää saanut, minulle ehdotettiin paluuta seuraavana päivänä. Lupasin hövelisti tulla.
Ovella pyörittelin silmiäni että tulenpa vissiin.
Toinen pankki tarjoaa haluamani palvelun heti ja siellä on söpö nuorukainen töissä, tottahan minä sinne menen!
Hyvä kysymys on myös se, miksi helvetissä olen enää [url=http://www.city.fi/blogit/antisankaritar/nordea/121606]Nordean[/url] asiakas. Kassapalveluiden aukiolot on todella perseestä. Mun mielestä se on oikeastaan tärkein palvelu mitä tavan pulliainen tarvitsee.
Hieman arvelen että pidemmät aukiolot olisivat hyvää asiakaspalvelua ja niille olisi kysyntää. Laina-asiat hoidetaan ajanvarauksella ja se käy järkeen. Mutta että tämä tavallinen rahvas, me onnettomat jotka haluttas ehkä joskus tallettaa käteistä tilille ja mitä näitä nyt on tämmösiä perusasioita?
Päätin kaiken uhallakin tehdä tiedusteluretken Säästöpankkiin: tämä asia kaivellaan nyt pohjamutia myöten, jumalaudna!
Kävi ilmi että Säästöpankissa valuuttaa ei voi edes vaihtaa ilman jotain netissä sähläämistä.
Hymyilytti.
Tää on tätä nykyaikaa.
Takaisin Osuuspankkiin, sitä ennen kurkistus peiliin ja vähän lisäilin huulipunaa.
Luonnollisestikin ensin otin painimaaottelun oven ja eteisen maton kanssa.
Tällä kertaa pääsin asioimaan toisen, vielä ihanamman nuorukaisen kanssa. Ei siinä edellisessäkään mitään vikaa ollut mutta tämä se vasta räjäytti pankin, omnomnom.
Mietin että mitä ne tommosia tänne ottaa töihin, pasmat menee sekaisin kun ovat söpöjä, rauhallisia ja hirmu semmosia terapeuttisia niinku kokonaisuutena.
Höpölöpö, samat selvitykset kruunuista, taaskin piti punastella ja änkytellä. Uskoisin että klaarasin tilanteen suht pätevästi, en sortunut hermostuneeseen vitsailuun ja pidin coolini (no en pitänyt).
Pääsin kuitenkin vihdoin ja viimein esittelemään [url=http://www.city.fi/blogit/antisankaritar/norjaan+ajattelin+lahtea/127659]vielä voimassa olevaa passia[/url], se jota Norjassa ei tarvittu kertaakaan.
Ei siis aivan turha hankinta se.
Passikuva on aika karmea koska se otettiin kiireellä, no makeup, no nothing. Poju tuijotteli sitä kovin pitkään, harkitsevasti, selasi passin sivuja. Minä tuijotin sen siroja sormia ja mietiskelin kaikkea tuhmaa. Hetken kuluttua tunsin tarvetta ilmaista että se olen kyllä minä siinä kuvassa. Sitten räpyttelin silmiäni.
Pitäähän sitä edes yrittää.
Kun nätti poika vol2 kääntyi viemään kruunuja skanneriin, en voinut olla tuijottelematta sen kapoista ja muutenkin mukavannäköistä peffaa.
Yleensä tuijottelen miehiä enemmän kasvoihin ja silmiin, myös kengät tsekkaan että milläkä tavalla sitä on lähdetty päivän rientoihin.
Pankkivirkailijoilla on tietenkin oma pukukoodinsa ja näillä kummallakin herralla oli äärimmäisen asialliset töppöset:
virtaviivaiset, virallisen mutta kuitenkin rennon tuulahduksen omaavat mustat kengät.
Tällä kertaa huomio kiinnittyi enimmäkseen kapeaan vyötäröön ja siitä alemmaksi, ei helvetti tämä menee nyt käsille koko homma, lopeta tämmönen! Itseni moitiskelu ei auttanut, minkäs sille mahtaa, tämmöstä sitä vaan joskus kelailee, grrrr…
Mulla on ilmeisesti joku hormonihäiriö kun tällä tavalla lähimmäistäni himoan. Saattaa olla myös biologinen kello joka tikittelee omia aikojaan. Siinä tiskillä kapeata takamusta vilkuillessa mielessä käväisi paljonkin asioita ja asiaankuuluvasti yritin kurkkia, onko herralla sormusta.
En nähnyt.
Sain käteiset kouraan, yritin räpytellä silmiä viehättävällä tavalla mutta en tiedä tekikö flirtti vaikutusta nuoreen mieheen.
Poistuin tyylikkäästi kompuroiden ensin oveen ja sen jälkeen eteisen mattoon.