Vajaan kahden vuoden urakka on nyt urhoollisesti katsottu ennenaikaisesti loppuun.
Kiitos kokemuksesta, se oli hyvin kasvattava, sanoi Antis kun painoi oven selkänsä takana kiinni.
Ottakoot viisaammat tästä monimielisyydestä selvän, itse en jaksa paneutua tämän enempää yhteen murheellisimmista asioista, joita olen elämässäni kokenut.
Koska aikaa on nyt ollut tuhlata asti, voinen hieman avata puuhailujani sekä ajatuksiani.
On ilmiselvää missä kohtaa suomalainen huonekaluteollisuus laskee munansa samaan koriin:
kirjahyllyn taustalevyissä.
Massiiviset, tummanruskeat kirjahyllyt ovat ahdistaneet olohuonettamme ja minun herkkää silmää lähes tauotta nyt jo kolme vuotta. Tosin eri osoitteissa mutta ahdistuksen määrä on siis sama.
Viikon ajan olen kierrellyt noita mieheni romottimia (hänen kirjahyllynsä, minulla on kuitenkin oikeus kajota niihin) ympäri ja miettinyt, miten kevennän massiivista ilmettä, olkkari on jotenkin niin täynnä tavaraa. Tarvitaan tilaa uudelle tavaralle joten toimeen!
Tyhjensin ekan kirjahyllyn sisällön pitkin olohuonetta ja aloin naputella yksittäisiä taustalevyjä irti. Ajattelin, että taustalevyt poistamalla kirjahyllyistä tulee ikäänkuin ”hengettömiä” ja voihan pojat, näin todella kävi!
Yhteensä taustalevyjä on viisi per hylly. Kolmosen kohdalla tajusin että taustalevyt pitävät koko höskää pystyssä. Jos levyt ottaa irti, kirjahylly uhkaa tuiskahtaa kyljelleen :/
Ei siinä auta muu kuin snadisti nikkaroida takaisinpäin ja raahata koko komistus makuuhuoneeseen johon se just ja just mahtui.
Olen viettänyt päivän askarrellen romujeni kimpussa ja nyt olen toivoton. En saa edes imuroitua. Inspiraatio loppui kesken.
Olohuoneessa on nyt puolialaston meininki toisen kirjahyllyn koristaessa makuuhuonetta.
Apua.
Mainittakoon vielä se, että paljon hehkutetut auringonkukat kuolivat ilmeisesti janoon. Toinen viritys menossa ja nyt ne ovat ilmeisesti kuolemassa liikakasteluun.
Ostin Ikeasta lihansyöjäkasvin, se on peräti vielä hengissä (ollut jo viikon). Virittelin uusia kasveja alulle: Astereita, Lyhtykoisoa sekä jotain olkikukkia.
Mistä vetoo niin nämäkin sankarit kaikesta huolenpidosta huolimatta päätyvät hautaan ennen lumien sulamista?
Lisää urpoilua:
toissailtanan yritin käydä salaa kähmimässä jääkaapilla.
Ensimmäistä pikkuvaloa sytyttäessä koko paska räjähti silmille. Toinen pikkuvalo sentään syttyi.
Kaikki kamat mitä haalin jääkaapista esille piti niin hirveetä meteliä että puoli valtakuntaa oli jalkeilla.
Lopulta kaikkien kommervenkkien jälkeen yritin hiipiä viemään likaisia astioita tiskialtaaseen. Törmäsin metalliseen keittiöntuoliin niin että joka helvetin kihveli ja kahveli halkoi ilmaa. Posliini norsukaupassa.
Uskokaa kun sanon:
mitä salaisemmin yrität jotain tehdä, aina on joku persläpi tuoli siinä välissä kampittamassa ja aiheuttamassa säpinää.
Aina on joku kissanhäntä jalan alla.
Aina on joku saatanan tohveli vinossa.
Aina on joku aamutakin helma oven välissä.
Aina on joku saatanan pyykkikori tiellä.
Aina on joku saatanan kitisevä sarana äänessä.
Aina on joku narahtava lattialauta narisemassa.
Aina on joku helvetin kirja joka tipahtaa pöydältä/käsistä.
Aina.