Kävi niinä päivinä, että A.Sankaritar matkusti toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Viipyi neljä päivää ja takaisin tullessaan huomasi jääkaappinsa sipanneen.
Hajuaistittomana neurootikkona avasi jääkaapin oven, hamusi pakastelokerosta jäitä ja tajusi että jotain omituista löyhähti vasten kasvoja, sellainen mukava, trooppisen kostea ilma. Nii että mitä vittua!?
"Onko mulla nyt katoamassa tuntoaisti!? Jääkaapista pitäisi tulla vastaan kylmää ilmaa, nyt tulee lämmintä!" parkui mielessään hän.
Kävi siis niin että nelipäiväisen reissun aikana ruusenleevini oli tehnyt harakirin. Punakaali sinnitteli vielä olemassaolonsa rajamailla mutta roskiin lensi kaikki aarteet, mitä olin ajatellut vielä käyttää ruuanlaittoon. Ja ne jäätkin jäi saamatta, vähän oli kokis lämmintä, sen sanon.
Kilautus vuokraisännälle ja diilaamaan uutta jääkaappia. Asiaan tuli jotain mutkia ja vielä kuukauden päästäkin vehje tönötti kuolleena keittiössäni eikä uutta kuulunut, ei näkynyt. Harvinaisen kylmähermoisesti otin asian, majailin muualla ja söin pikaruokaa kotona ollessa.
Kuukauden kuluttua aloin kyselemään uuden kylmälaitteen kohtalosta ja vuokraisäntä totesi että sekö on oikeasti rikki?
…. juu… kyllä se on oikeasti rikki…
Eikun sitten Gigantista tilaamaan uutta vehjettä. Kuluu kaksi viikkoa. Ei mitn. Asiallinen tekstari vuokraisännälle "pitäiskö sun vähän haukkua Giganttia kun ei vielä kuulu mitään mistään?"
Ukko tyrmistyi ja sanoi "hoitavansa asian heti". Oli käynyt niin että netin kautta tehty tilaus oli mennyt vituiksi, näin suomeksi sanottuna, suurin piirtein.
Eräänä kauniina päivänä matkahuolto soitti. He ilmoittivat että joku tulee hakemaan levinneen vekottimen pois ja tuo uuden tilalle "3-7 vuorokauden kuluessa". Juu.
Meni vielä puolitoista viikkoa ja jossain välissä multa tiedusteltiin, haluanko uuden jääkaapin pakastelokerolla vai ilman. Ilmoitin tietysti että ranskikset säilyy hyvin pakastimessa joten otetaan sellanen pakastelokeromalli. Ok.
Meni taas hiljaisuus ja ikuisuus kunnes eilen kynnykselläni oli pahvi, Vr Transpointista päivää.
Eivät olleet saaneet minua kiinni puhelimitse mutta että tää "kolli" olisi nyt noudettavissa. Maksu käteisellä tai pankkikortilla. Sanomattakin selvää että noutopaikka on 80 kilometrin päässä kotikonnuilta, vaikka täälläkin kyllä on Gigantin myymälä.
Viileänä kuin viilipytty soitin heti tänä aamuna seitsemältä mainittuun kuljetuslafkaan jossa pirteä nuori nainen vastasi puhelimeen. Esitin asiani ja sumplimme tovin, miten uusi jääkaappi saapuu residenssiini. Omituista oli, että puhelimessa ollut neito pyrskähti pari kertaa nauramaan ja pyysi sitten anteeksi.
Olin kovin häkeltynyt tästä mutten antanut sen häiritä asiointia. Jäi kyllä vaivaamaan, mikä sitä niin nauratti. Sukunimeni, josta voi tehdä hassun väännöksen? Vai joku muu? Aamuisin mun ääni on kovin matala joten ehkä se luuli mua joksku miesnaiseks, en tiedä.
Sovittiin että kuriiripalvelu tulee ovelleni kello 15. Tarkoitti sitä että töistä piti lähteä aiottua aiemmin veks. Oorrait.
Päivällä kuriiripalvelun setä soittaa, tällä kertaa ei ketään tirskuttanut tai naurattanut, mutta oli sillä kyllä aika hauskasti muotoillut jutut. Totesi olevansa ihan helvetin kiireinen joten jouduin lähtemään vieläkin aiemmin kuin ajattelin.
Mainittakoon myös, ettei kuriiri raahaa koneita kuin kynnykselle, ei yli eikä ali. Jouduin pestaamaan ylimääräistä henkilökuntaa, että vanha kone saadaan asianmukaisesti kynnyksen yli.
Puhelimessa aiemmin kikatellut asiakaspalvelija selitti, ettei voida ottaa riskiä jos jonkun lattiaan tule naarmuja tai jotain, siksi minun pitää itse kantaa tilattu tavara sisään ja asentaa se itse.
Siinä se sitten oli: vanha jääkaappi ulko-ovella, uusi paketissa sisällä. Vanha lähti jääkaappien taivaaseen, kuten kuriiriauton kuski hauskasti muotoili.
Purimme uuden jäkärin paketista ja heti pisti silmään armoton lommo takavasemmalla alhaalla. Myös ovessa oli lommo.
Sinänsä sanoisin että melkein reilu peli. Kuljetuspalvelu ei halua naarmuttaa meikän lattioita eikä Gigantti toimittaa ehjää tavaraa.
Win-win?
Nostettiin vekotin paikalleen, mikä olis yksinään ollut vähintäänkin haastavaa koska johto oli kovin/liian lyhyt. Nyt siis toinen punnersi laitetta ilmaan ja toinen tökkäsi sähköjohdon paikoilleen. Kone hurahti käyntiin heti.
Riemuissani tutkin tämän Matsui-merkkisen komistuksen sisäkaluja. Pakastelokeron luukussa luki ameriikanenglannilla että älä laita tänne mitään ruokaa, pakastettuja tai pakastamattomia: sopii ainoastaan "jäiden säilyttämiseen". En tiedä voiko niitä oikeasti pakastaa siinä vai pitääkö sekin tehdä jossain muualla.
Mukana tuli liikuttavan pieni ja jännittävästi muotoiltu jääpalarasia sekä ilmoitus että vehkeestä lähtee 40:n desibelin edestä ääntä.
Että semmosta.