Terveisiä huonojen vitsien pitäjästä!
Täällä maailma makaa kuten jo vuosikymmenet eikä muutosta näy. Taivaalta ropsii jotain vettä, välillä aurinkoa ja voitkos käsittää, minä muutan taas!
Onko peräti neljäs kerta vuoden sisällä? En jaksa laskea.
Tavaraa on edelleen laatikkokaupalla, mihinkäs se nyt häviäisi.
Paitsi vaalea silkkimattoni, arvokas räggi jonka olemusta olin haaveillut uuden tilavan olkkarini lattialle. Se perkele on kadonnut jäljettömiin, joku on takuulla varastanut sen!
Kuten joka päivä kun etsin avaimia, kännykkää ja muuta sälää enkä löydä niitä: joku on varastanut ne! Aivan salettiin!
Kunnes löytyvät laukusta, kuten aina enkä ikinä opi katsomaan sieltä ensin.
No tämä vaalea mattoni on kuitenkin satavarmasti päätynyt jonkun lyhytkätisen mutta pitkäkyntisen ilkitekijän saaliiksi, viimeksi näin sen viime syksyn aikoihin edellistä edellisen asumukseni ”kuivaushuoneessa”, siis siinä huoneessa missä oli pyykkinaruja ja lappu seinällä, joka selitti miksei kuivaushuoneen kuivaria voi käyttää: säästösyistä.
Kevyessä lumisateessa kastunut pitkänukkainen mattoni on siis päätynyt jonkun takuulla ruman ja lihavan varkaan kotiin, siellä se nyt saa rumaa ja lihavaa kohtelua, kuitenkin jotain sipsejä murustavat siihen eivätkä koskaan imuroi. Varmaan myös talon koirat saa kusta siihen. Tiedoksi rosvolle, se matto maksoi uutena lähemmäs satkun, ellei enemmän, en muista koska ostin sen naapurilta kahdellakympillä ja siitä on jo kaksi vuotta aikaa.
Olen kuulkaas vakavasti miettinyt alan vaihtoa ja kelasin että alan muuttomotivaattorimieheksi. Ja nimenomaan mieheksi, en kyllä tiedä miksi.
Just katsoin ikkunasta kun naapuritalon pihalla rojottaa auto peräkärryineen ja siihen joku nuori kundi kantaa tavaraa vain tiputtaakseen käsissään olevan lastin kärryn viereen, tais just tulla kolmas kerta peräkkäin. Viereen, saatana.
Eli se kantaa tuota kamaa jostain tokakerroksen yksiöstä hiki hatussa ja aina viimeisen puolen metrin aikana menettää kaikki voimat käsistään ja pyyhkeet, lakanat sekä vähän kovemmat paketit leviää pitkin peräkärryn sivuja asfaltille.
Mulla on itseasiassa aika hauskaa kun seurailen tyypin puuhia tältä oman muuttosotkuni keskeltä. Pitäis varmaan huutaa ikkunasta sille ohjeita. Sit sitä vituttais ja vitutuksen tuomalla voimalla se sais homman hoidettua. Että tämmönen motivaattorin virka voisi olla hyvä uravaihtoehto. Vittuilemalla leipää pöytään ja hoituisi siinä jokunen muuttokin.
Tai sitten alan kaupunginjohtajaksi, näkyy just virka vapautuvan hakuun. Minulta vaan uupuu asianmukainen tutkinto, tarttis olla joku amistasoa vaativampi oikeustieteellinen koulutus vai mitähän siihen nyt vaadittiinkaan? Jotain yhteiskuntatieteellistä?
No kuitenkin, voihan sitä paperit laittaa sisään, sellasen vapaamuotoisen ja ennenkaikkea avoimen hakemuksen toteamuksella ”siinä tapauksessa jos ette löydä mieleistänne pomoa tähän kylään, mä voin tulla”.
Istun tosiaan uuden olkkarini ahtaudessa, kamaa on vaikka jokaiselle tämän kylän ihmiselle, kaikille jotain pientä. Paljon on myös ihan oikeata antiikintapaista arvokamaa kertynyt.
Olenhan tunnettu romunkerääjä mutta aiemmin se on pysynyt kliinisti piilossa, nyt täällä on levällään kaikenmaailman kahvipannua, kumisaapasta ja muuta kamaa mitkä on ehkä viimeks olleet käytössä 70-luvulla ja sitä varhaisempina aikoina.
Vieressäni olevasta pahvilaatikosta todella pilkistää avokkini James-merkkiset lastenfarkut, ihan sieltä leveiden lahkeiden aikakaudelta. Että tämmöstä tavaraa. Lisäilen kuvia jahka ehdin, osa tavaroista on oikeasti ihan kivaa katseltavaa ja tulenkin viettämään moninaisia tunteja pyyhkien arvotavarasta pölyjä.
Nyt minun täytyy tekeytyä kiireiseksi.
Ukko tulee kohta kotiin peräkärryn kanssa ja lähdemme hakemaan soffaa kirpputorilta. Tähän talouteen mitään Ikeaa hankita… vaikka eilen illalla sängyssä vasemmalta puolelta kuului huokaus ja askarointi jostain cd-hyllystä, mustasta tai valkeasta, Ikealaisesta…
Kielsin sellaisen tavaran tuomisen tähän talouteen ehdottomasti. En tiedä uskottiinko minua.