Haikuviikko etenee! Ensimmäinen kokonainen päivä menossa, ja haikuiltua on tullut ihan kaksin käsin. Vaan miten kävi Kityilyn rajoittamiseni?
[B]Rajoitettua Kityä[/B]
Itse asiassa tällä haikuilulla on ollut jo nyt tervehdyttävä vaikutus. Joudun itse asiassa miettimään sanomisiani. Vaikka haikun tekninen rakenne on hyvin yksinkertainen, sanoman sisällyttäminen siihen yleisymmärrettävästi on haastavaa. Ja voisin kuvitella, että myös viestieni tarkoituksen ymmärtäminen on aivan yhtä — ellei enemmänkin — haastavaa.
[B]Runo-oivalluksia[/B]
Alan ehkä pikkuhiljaa oivaltamaan haiku-runouteen liittyvää neroutta. Miten näin pienillä ja yksinkertaistetuilla asioilla voidaankaan ilmaista niin monimutkaisia tunteita ja elämyksiä?
Pääsin myös askeleen lähemmäksi lempirunoilijani (ainoan, jolta osaan siteerata yhtään mitään) Edgar Allan Poen maailmaan. Hänenkin runonsa syntyivät runon ulkomuodon ehdoilla. Aiemmin pidin tätä ajatusta rajoittavana, enkä ymmärtänyt sitä.
Nyt olen päässyt hajulle (opiskelun alkumatkaa vielä!) siitä, miten nämä yksinkertaiset ulkomuodon määrittelevät säännöt vapauttavat runoilijan muodon ja sanojen kahleista (aivan!). Kun runon ulkomuodolle on annettu kuva ja määritelmä, voi runoilija keskittyä rauhassa sisällön luomiseen.
Hämmentävä mutta valaiseva oivallus. Valonpilkahdus, toden totta! 🙂
-c-