Vauvauutisia

Niin siis ei mulla 😀 Mutta juttelin tuossa yhden tutun kanssa jolla on kolmen kuukauden ikäinen lapsi, ja pakko sanoa että alkoi jokseenkin ärsyttää. Ei se, että sillä on lapsi, vaan se, että puheenaiheet pyörivät lähes pelkästään tuon vauvan ympärillä. Sain pikaisesti kerrottua omat kuulumiseni mutta sitten kuulin taas että miten se lapsi jo yrittää kääntyillä, miten se pärisyttää huuliaan, missä rytmissä se syö ja nukkuu, ja mihin leluihin se on yrittänyt tarttua. Joo, ja viimeisin neuvolakäynti kuvailtiin kanssa ihan yksityiskohtia myöten, kun kyllähän mä palan halusta tietää että miten se lapsi reagoi rokotuspiikkiin ja millä volyymilla se huusi.

Toki mä ymmärrän että tuoreet äidit ovat innoissaan jälkikasvustaan mutta en voi olla pitämättä hiukan itsekkäänä sitä, ettei enää osata puhua mistään muusta kuin siitä, miten ihmeellinen se pikku päivänsäde on. Siis luulevatko nämä ihmiset että kaikki ulkopuolisetkin ovat aivan järjettömän kiinnostuneita siitä, millainen ilme sillä mussukalla milloinkin on, ja kuinka usein sen vaippa täytyy vaihtaa? Kun ihan rehellisesti sanottuna: ei mua kiinnosta! On ihan jees, että lapsi on välillä jutuissa mukana, kun tajuanhan mä sen, että äitiyslomalla ollessa elämä pyörii pitkälti sen ympärillä, mutta luulisi näiden ihmisten oivaltavan senkin, että etenkin lapsettomat ihmiset voisivat välillä haluta puhua jostain muustakin. Ja eivätkö ne muka huomaa sitä kuinka ovat itse aivan jatkuvasti äänessä ja kuinka innottomalta esimerkiksi juuri minä kuulostan ynähdellessäni juuta ja jaata loputtomiin vauvajuttuihin?

Samaisen tutun raskausaikana vietin paljolti aikaa hänen kanssaan ja meno oli silloin ihan samanlaista. Mulle esiteltiin vaatekappale vaatekappaleelta kaksi isoa muovikassillista vauvanvaatteita, ja sitten mulle luettiin ääneen, mitä milläkin raskausviikolla tapahtuu, ja miten se lapsonen siellä mahassa kehittyy. Toisinaan olisi tehnyt mieli kirkua, mutta olen kai liian kiltti, kun ainoastaan yritin sitkeästi vaihtaa puheenaihetta. Kyllähän se aihe aina pari minuuttia pysyikin muualla, mutta palasi sitten taas vauvaan. Hyvä puoli oli se, että mä saatoin samalla katsella TV:tä tai lukea lehtiä kaikessa rauhassa kunhan vain muistin murahdella sopivin väliajoin sen merkiksi että muka kuuntelin.

Joo, ja ei tuo kyseinen ihminen ole edes ainoa tapaus. Tällainen toimintaa tuntuu olevan hyvin yleistä äideillä tai tulevilla sellaisilla. En nyt yleistä että kaikki näin käyttäytyisivät mutta itse olen kyllä törmännyt liian moneen tapaukseen. Sanokaa äidit mitä sanotte, mutta jos sellainen ihme tapahtuu että mä joskus saan lapsen, niin en tasan kyllästytä tuttujani paasaamalla siitä loputtomiin. Luulen jopa, etten edes haluaisi, kun kai siitä lapsesta saa ihan tarpeekseen muutenkin…