Kummallisia unia olen nähnyt tässä viime aikoina. Edellisyönä näin jonkinlaista valveunta ja puolet yöstä luulin olevani erään cityläisen kainalossa. Olisinkin ollut! Mutta ei, totuus paljastui aina kun havahduin hereille ja tajusin rutistavani ainoastaan peittoa.
Viime yönä uneksin kymmenistä eri asioista yhden yön aikana; näin siis lyhyitä, toisistaan erillisiä unosia. Milloin etsin ulkoa kanejani, milloin söin salaa broileria (olen kasvissyöjä ENKÄ haaveile lihasta), milloin lensin, milloin tarkastelin yli-innokkaasti kaupassa pastakastikkeen ravintosisältöä… Kerrankin herätessä tuntui siltä että todellisuus on vähemmän sekava kuin unimaailma. Yleensä todellisuus kun tuntuu vähintäänkin yhtä monimutkaiselta.
Nyt kun mietin unia, tuli mieleeni eräs aamu Helsingin kämpässä. Kyseinen aamu ja sitä edeltävä yö olivat viimeisiä siellä viettämiäni. Seinä jossa sänkyni oli kiinni, oli puhtaan valkoinen. Havahduin hereille seinään päin suuntautuneesta kylkiasennosta. Ja luulin sokeutuneeni yön aikana kun näin pelkkää valkoista! Olin tietysti vielä aivan tokkurassa enkä siis tajunnut tuijottavani seinää x) Suljin ja auoin silmiäni mutta aina vain näkyi silkkaa valkoisuutta. Kylmä hiki nousi otsalleni ja aloin jo panikoida tosissani kunnes tajusin kääntää päätäni. Kummasti näkö palautui kääntyessäni kun en enää tuijottanut tuota seinää. Onneksi nukuin yksin eikä kukaan ollut todistamassa tuota ”sokeutumistani” 😀
Kaikenlaista.