Ja taas on maanantai, päivistä auvoisin… Vaan onneksi ei enään kauan.
On se mukava kun on kivoja kavereita jotka varmistelee että pysyy ajantasalla maailman menosta ja iltapäivälehtien lööpeissä, jotenkin sitä ei vaan osaa arvostaa keskellä työviikkoa kello 2.40.
”Moi, mä oon Jussi Ahde ja vedän kohta kokaa nokkaan”
Mitä tuohon voi sanoa aamuyöstä… ”heh heh, joo… ” taisi olla minun naseva kommenttini ja sekin vissiin meni jo ystävälleni puup-puupille.
Juu, no ei ole varaa kuin hymähdellä moiselle ja toivoa ens kerralla kuulevansa jotain hieman omaperäisempää *vink vink*.
Viikonloppuna tietysti yritin tarvittavia kostotoimenpiteitä, tosin köyhin tuloksin, taisi venyä liian lähellä aamua ja unikansaa… elikkäs kosto jäi vielä roikkumaan korvan taakse. Vapiskoon ne joilla peljättävää.
No viikonloppu sitten taas meni kotimaan matkailua kunnioittaessa, tällä kertaa Porvoon suunnalla… (siellä on myöskin väestöä jonka puhetta minäkin ymmärrän) Ja mikäs siinä, hyvässä seurassa ei varmaan paikalla nyt olisi niin väliä, ei silti, kyllähän Porvoo kaunis ja idyllinen kaupunki on, vaikka tällä kertaa matkan pääpaino ei ollut kaupunkiarkkitehtuurin ihailu.
Yllätävintä Porvoossa oli se, jotta huomasin sen olevan aivan Helsingin vieressä (tästäkin matkasta saa kyllä pitkän… aina yhtä hyvä alku pitkälle matkalle on se liittymä mistä olisi pitänyt kääntyä).
Noh, eiköhän se taas ollut siinä…
”…ei ihmisellä auringon alla ole mitään parempaa kuin syödä ja juoda ja olla iloinen.”
Saarnaaja 8:15