On ehkä vähän pitkä teksti, mutta enpä nyt voi asialle oikein mitään, kun on kirjoitettava niin kuin on kirjoitettava.
Kunnon päivä, pääsin vihdoin ja viimein jopa istahtamaan koneelle. Neljältä töistä päästyäni ehdin kääntyä himassa, kun painelin jo salille. Hilasin kyykkytankoon 90 kiloa ja vetäisin neljä kympin sarjaa ja sitten olikin olo täysin makaronia. Salilta kiidin suoraan faijan luokse. Mun ensisijainen tarkoitus oli käydä sen luona siksi, että mun yksi tietokonetuoli on ollut sen varastossa säilössä varmaan ainakin pari vuotta, kun mulla oli niitä kaksi, kunnes toinen, mikä siis oli käytössä, eilen sanoi sopimuksensa irti. Sen jälkeen ajoin Prisman kautta ja ostin ruokaa ja nyt siis olen tässä ollut hetken aikaa kirjoittamassa tätä tekstiä.
Istuin faijan luona reilun tunnin verran ja lähinnä kuuntelin sen juttuja. Ihan mukavahan tuo oli nähdä, kun viimeksi joskus heinäkuussa kait ollaan nähty, en tarkkaan edes muista. Blogihistoriasta sen todennäköisesti saisi selville. Mutta siis ihan mukava kohtaaminen sinällään oli, että se oli selvinpäin, jota se toki on ollut ilmeisesti melko pitkän aikaa jo, mä en sitä vain tiennyt. Tottahan toki se taas joku päivä ottaa kuppia, sen mä tiedän, mutta mitäpä sitten. Saa kait se tehdä mitä tahtoo, kun se on niin hyväntahtoinen ihminen, ettei se tahallaan kellekkään muulle ainakaan mitään tee, ole koskaan tehnyt. Mua vaan joskus harmittaa sen elämäntyyli, vaikka sinänsä ihan hyvin kyllä uskon, että koville on joskus ottanut, ja siitäpä mä ajattelinkin pari sanaa sanoa, kun äsken juteltiin, tai no, siis se enemmänkin vain puhui ja mä kuuntelin.
Eilen kun kirjoitin tuosta sairaanhoitajien palkkavaateesta, niin jollain jännällä tapaa äsken sain ainakin vähän lisää perspektiiviä siihen asiaan. Kun kerroin omasta duunistani ja sen vaativuudesta ja palkkatasosta faijalle, niin se ei ollut järin yllättynyt, kun kerroin, että minkä liiton tessien mukaan nuo palkat kulkevat. Olin itseasiassa hieman äimistynyt, kun faija latasi mulle, että hän sai vuonna 2002 omasta duunistaan vain himpun enemmän tunnilta. Niin ja faijahan on levyseppä, että nyt toki jokainen sitten voi heti kääntää ajatuksensa sille tolalle, että eihän sellaisesta duunista nyt koulutustason mukaan pidäkään maksaa mitään älyttömiä. No ei toki, en minä sitä, mutta ehkä mä haluankin tällä sanoa vain sitä, että jos on olemassa joku duuni, mitä todella harva taitaa kunnolla, niin eikö siitä pitäisi maksaa myöskin sen mukaisesti, jos siis sen taidon hankkimiseen on kuitenkin joutunut käyttämään tuhottomat määrät aikaa, ehkä jopa vuosikymmeniä? Mä en tiedä, että näinköhän monikaan jaksaa kiinnostua siitä, mitä mä tällä tarkoitan, mutta sanon nyt sen kuitenkin.
Mun faijan pomo (siis työnjohtaja, ei mikään herraisoherra) sanoi mulle aikanaan, kun kerran sen kanssa juttelin, että faija ja muutama muu sen duunikaveri, jotka olivat siihen aikaan olleet firmalla töissä jo miltei 30 vuotta, tekivät käytännössä noin kolminkertaisen määrän levynmuokkausta samassa ajassa kuin äsken ammattikoulusta valmistunut. Sitä kuulemma kutsuttiin kokemuksen tuomaksi taidoksi. Silti molemmille maksettiin miltei samaa liksaa, siis miltei, kun olihan siinä jotain pieniä ikälisiä, mutta melko vähäisiä ne olivat. No, eihän tietenkään voi noin teknisesti samalle duunarille maksaa kolminkertaista liksaa kuin toiselle, vaikka miten hommat sujuisivat eri tahdilla, sehän on selvä. Mutta kyseisellä puljulla pitkään vanhempi väki pyrki saamaan johdon taipumaan urakkapalkkaukseen. Se olisi sopinut enemmän kuin hyvin. Palkka olisi todennäköisesti noussut aivan merkittävästi. Niin nyt jostain syystä ei kuitenkaan käynyt ja ilmeisesti syy oli toimihenkilöiden vastustuksessa, koska se olisi ilmeisesti teettänyt hiukan enemmän siellä päässä töitä, vaikka firma ilmeisesti olisi siinä kuitenkin säästänyt, koska todellisen työn määrän ja ansioiden taso olisi kohdannut reaalisemmin. Tämän halusin vain sanoa ihan siksi, että yleisesti ottaen työn tuottavuuden vertailu kustannuksiin, eli palkkaan, ei ole aina järin yksinkertaista.
Mutta seuraavan jutun haluan sanoa vain ihan huvikseni sinänsä, mutta kuitenkin hiukan myöskin tuoden perspektiiviä tuohon hoitajien palkkataistelun moraalia koskevaan puoleen. Osan seuraavasta tiesin jo entuudestaan ja osan kuulin faijalta tänään. Faija oli työelämänsä viimeisinä vuosina hyvin paljon ulkomaankomennuksilla, koska kyseinen lafka valmistaa hydraulisuodattimia kaivosteollisuudelle. Mies ehti kiertää maailmaa liki nelisenkymmentä reissua aivan ympäri palloamme, aina Siperiasta Australiaan ja Chileen asti. Se oli kuulemma ihan mukavaa vaihtelua. Mutta miksi lähettää suomalainen levyseppä oikomaan suodattimen levyjä Chileen tai asentamaan niitä suodattimia? No, tähän minä en osaa tietenkään vastata aivan suoralta kädeltä, mutta niin kuitenkin oli ja yksi hyvin yksinkertainen syy sille toki on käytännössä se, että niitä levyjä ei saa kuka tahansa oiottua. Suodattimen asennus toki on sitten jo ymmärrettävämpi seikka, koska kyseessä on kuitenkin uniikkilaitteita, mitä ei mikään muu lafka valmista.
Faija kertoi olleensa Chilessä kerran työreissulla, kun meni kaivokselle tutustumaan vääntyneisiin suodatinlevyihin. Yksi levy oli noin kuusi neliötä pinta-alaltaan ja painoa sillä oli vajaat 20 tonnia. Se oli aivan kuralle vääntynyt ja kertoi miettineensä, että kannattaako noita oikoa lainkaan, vaan soittaa Suomeen ja tilata uudet levyt. Kaivosfirman toiminta seisoo niin kauan, kunnes suodatin pelaa taas ja sen kaltaisten lafkojen, joissa nostetaan jalometalleja ylös maasta, liikkuu kuulemma rahaa. Joten faija sitten päätti oikoa levyt, koska se olisi huomattavasti kannattavampaa asiakkaalle. Toisenkin päätöksen hän olisi siis voinut tehdä, siitä ei kukaan olisi häntä syyttänyt, koska tietyn pisteen yli väännyttyään, niitä levyjä ei kuulemma ”voi yksinkertaisesti korjata”. Se ”ei ole mahdollista”. Yksi levy kuulemma maksaa yli 30 tuhatta euroa. Sillä vanhalla äijällä meni kahteen päivään 28 tuntia aikaa oikomiseen, kun levyt olivat täysin suoria, mutta suoria ne olivat ja eikun kone kasaan ja homma pelasi taas. Kelatkaa, että se yksi levy maksoi enemmän kuin faijan vuosiansiot olivat, paljon enemmän. Puhumattakaan siitä, että mitä se kaivosfirma säästi tuolla toimella ja sitämyöten minkälaisen maineen faijan firma sai luotettavuudestaan.
Tiedättekö mitä faijan työntantaja teki noin neljä kuukautta tuon duunin jälkeen? Ne pistivät mun ukon eläkeputkeen kustannussäästöjen vuoksi. Nohevat kustannuslaskijat olivat laskeneet hallinnossa, että vanhojen duunareiden poispotkiminen säästä sairaskuluissa ja sairaspoissaoloissa. Toki joo, mutta entäs kun jokainen vanha äijä tekee sen kolminkertaisen duunin, mitä amiksesta valmistunut ja mä siis juuri kerroin erään syyn, miksi noitä vanhoja äijiä kannattaa pitää firman leivissä oikeaan eläkeikään asti. Tietysti se romahti siitä seikasta ja alkoi dokata. No, onneksi faija sentäs nykyään on melko rauhallisesti tuon alkoholin kanssa. Pohjimmiltaan se on aivan helvetin hyvä ihminen ja musta jotenkin tämänpäiväisen juttelun jälkeen tuntuu siltä, että ehkä mä vielä joku päivä lähennyn sitä lisää, tai pikemminkin uudestaan.
Niin, ja siis minä saan tekemästäni duunista, missä ei oikeasti tarvitse osata yhtään mitään, miltei saman, mitä mun faija sai tuosta, mistä mä äsken kerroin, mun mielestä siinä on jotain mätää. Edelleenkään en siis tahdo sanoa, etteikö sairaanhoitaja ansaitsisi enemmän palkkaa, mutta minä en todellakaan ylläty siitä seikasta, että palkka ei määräydy duunin kuvan mukaan, vaan juurikin sen mukaan, että kuka sitä maksaa.
No, se siitä.