Hullu Telakalla

Tekijän omakohtaisten kokemusten kautta. Tampereella nääs. Mustan makkaran mussuttamisen lomassa trippi hulluuteen; tuota vanhakantaista, loukkaavaakin, nimitystä ne telakkalaiset käyttivät mielenjärkkymisestä. Se on tekijän itsensä tahto, ja hän kyllä tilan kokeneena…

Antit Laukkarinen ja Mankonen sekaisina potilaina. (Osakuva: Petteri Aartolahti)
Tekijän omakohtaisten kokemusten kautta. Tampereella nääs. Mustan makkaran mussuttamisen lomassa trippi hulluuteen; tuota vanhakantaista, loukkaavaakin, nimitystä ne telakkalaiset käyttivät mielenjärkkymisestä. Se on tekijän itsensä tahto, ja hän kyllä tilan kokeneena tietää, osaa sanansa asettaa. Vahva, hyvin vahva on kolmen näyttelijän ote [b]Juha Hurmeen[/b] [b][url=http://www.teatteritelakka.fi/?page_id=5329]Hullu[/url][/b]-näytelmässä [url=http://www.teatteritelakka.fi/]Telakalla[/url]. Lähellä maagista. Hurme itse on vain äänenä umpipöydän sisässä, mahtaa olla tukalat olot laatikossa! Melkein Hurmeen kaksoisolento,[b] Antti Laukkarinen[/b], ulkoiselta habitukseltaan, vetää roolin, jossa mennään eikä meinata mielen leveleille. Lopulta näyttää miehen mieli, kaikkein pimeimmät sopit ja sopukat kierreltyään, palaavan meidän normaaliuteemme. Jos normaaliutta on työpaikka jonkun grafologilahkolaisen koirankus[s]ettaja[/s]taluttajana… … huom! ja kamala ks. mitäs tuon keltalinja-autojenkuvan alla lukeekaan! … ja on aina lukenut: [i]Ulkoilutan ajatuksia kuin koiraa ikään … samalla kusetusreissulla toivon törmäileväni toisten koiruuksiin [/i]
Antit Laukkarinen ja Mankonen sekaisina potilaina. (Osakuva: Petteri Aartolahti)
2 ja ½ tuntia ei tee tiukkaakaan katsojille olla osallisina, rämpiä, hulluuden syövereissä. Vartilta vain tuntui [i]’tarina siitä, kun järki lähtee kävelylle ja palaa kuukauden kuluttua takaisin'[/i]. Intensiivinen on näyttelijöiden ote, vaikka mitäpä muuta voi odottaa Hurmeen ohjauksessa: mennään täpöllä, myös fyysisesti, ja onneksi välillä niin että naurattaa – ei kai nauramatta kukaan katsonut naimakieriskelyä lattialla kun toista hullua, [b]Antti Mankonen[/b], vaimo tai joku tyttötipitii, [b]Kaisa Sarkkinen[/b], tuli tapaamaan. [i]Tömps! Tömps[/i] vaan – aivan kuten pururadalta pääsemättömissä ollut päähenkilö lenkillään. Vakava asia, myös naurettavuuden kautta tai kustannuksella. Aikoinaan näin [b]Tarmo Mannin[/b] mielipuolena Kansallisen Willensaunassa [b]Gogolin[/b] Mielipuolena, Laukkarinen vetää vertoja Telakalla! Tämä kevät on loppuunmyyty, mutta josko ensi syksynä tärppäsi. So. kokeilkaas kepillä jäätä, [jos ei tuuraa eikä naskaleita satu olemaan mukana.]