[i]jos henkikin katkolla[/i]
kuva [url=http://personal.inet.fi/koti/kulennoinen/reijo.htm]RIP[/url]
[i]"Sekasorto tulee, tai Suomen kuolema",[/i] kirjoittaa [b]Joel Lehtonen[/b] 14.10.1918 [b]Sylvia Avellanille[/b] kun ensin on selvitellyt: [i]"[b]Viattomia[/b] on tyhmien talonpoikien annettu tappaa; ruoka-asioista ei ole pidetty järjestystä, vaan sen sijaan hommattu kuningasta, jollaisen aika tosiaan on jo mennyt! Nykyiset kansat eivät loisia tarvitse."[/i]
1918-kapinan aikana Joel pelkää omaisuutensa menettämistä lunastamislain vuoksi: mikä on 30 hehtaarin Inhan (Putkinotkon) tilan kohtalo Savonlinnan liepeillä, entä Hörnebergin huvilan kohtalo Huopalahdessa?
Joel yrittää myydä Putkinotkonsa, mutta ostajia ei ymmärrettävästi löydy, laiska velipuoli [b]Ales[/b], tuleva [i][b]Juutas Käkriäinen[/b][/i], pesueensa kanssa voi jatkaa asumistaan, so. sotkemistaan tilalla.
Eletään tuskallisia sekasorron aikoja. Joel kuljetuttaa jopa elävän sikansa laivalla Savonlinnasta Helsinkiin jottei talvella nälkä yllättäisi häntä ja [b]Lydiaa[/b].
On mielenkiintoista lukea aitoa, tyylittelemätöntä, spontaania tekstiä näissä Joelin Sylvialle, toisen miehen vaimolle, lähettämissään tunnustuskirjeissä, jotka [b]Pekka Tarkka[/b] sittemmin kokosi kirjaksi [b]Putkinotkon herra[/b][i][/i] [i]Kirjeitä 1907-1920[/i]. Tyylitellymmät tekstit kirjeiden päättymisvuoden ajoilta ovatkin sitten luettavissa novellikokoelmissa [b]Kerran kesällä[/b][b][/b] 1917, [b]Kuolleet omenapuut[/b] [i][/i]1918 sekä romaanissa [b]Putkinotko[/b][i][/i] 1920.
Vielä muutama kirje jää lukematta, onneksi – harmittavasti ja valitettavasti enää vain 13. Yhden blogin väärti. [url=http://www.city.fi/blogit/hikkaj/turha+kadehtia+taakkansa+kullakin/124506](ed.)[/url]
11.11.1918, kirje 320, Joel ohjeistaa Silviaa: [b][i]"Kuule: jos alkaa käydä pahoin, varaa itsellesi joitakin pillereitä; tunnethan lääkärejä. Punaiset Venäjän Karjalassa kuuluvat olleen nykyään ihan perkeleellisiä: he ovat tappaneet jäsen jäseneltä paloittelemalla! Ei edes silmiä puhkaisemalla."[/i][/b]