Rakkaus on ihmeellinen maa

Jostain syystä millään ei ole näytelmän otsikko tarttunut mieleen – jokin lapsille tarkoitettu – vaikka syksystä asti olen sitä tankannut. Aivan mummona ajattelin: [i]- Tää on lapsile![/i] Niin kuuluivat mummon ensisanat kun enkelipatsaan synttäripaketista oli auki repinyt. Vaikka ei ollut, vaan oli aikuisille, se enkeli, keräilysarjaa, aitoa [i]annekaboukea[/i].

Eikä ollut tämäkään kipale lapsille, eikä se ollut näytelmäkään, vaan esitys, lauluilta, venäläisen musiikin ilta itärajalla, Suomen puolella, missä selvisi sekin että [i]Elo juoksuhaudoissa[/i] ei mikään suomalainen biisi ole vaan on venäläisen [b]Dubrianskin[/b] sävellys. Varsinainen esitys. Hyvä esitys. Mukaansatempaava lauluilta. Railakas kalinka, etten sanoisi, kun pojat kilvan kiskoivat, vaikutusta tekivät lavan ainoaan naiseen, [b]Minna Maaria Virtaseen[/b]. Haitaristi [b]Tarkkonen[/b] vei voiton kitaristi [b]Rantatalon[/b] nenän edestä; sitä paitsi Artolla oli kovempi ja kimakampi ylärekisteri kuin Petterillä. Mutta Petterillä oli koko kaksituntisen rupeaman paras esitys kumminkin. Se loppulaulu: [b]Vysotskyn[/b] [b][i]Valhe ja totuus[/i][/b]. Ei kalvennut ede VV:lle itselleen, ei sitten yhtään, karheuskin oli paikalla läsnä valheen vilistellessä kultapöksyissä totuutta karkuun. Erittäin voimakasta ravia! Ei ihme kun jossain vaiheessa iltaa soittaja katseli läätävää kitarasormeaan tovin ja tuumasi: [i]"Tässä se ammattilaisen ja amatöörisoittajan ero on: – Tällä vois sytyttää vaikka tupakan!"[/i] Neljäntenä [i][url=http://kaupunginteatteri.jns.fi/index.php/ohjelmisto/ohjelma-nyt/346-rakkaus-on-ihmeellinen-maa]Joensuun kaupunginteatterin[/url][/i] maakuntamatkalla syrjäiseen Riäkkylän kuntaan oli otettu mukaan [b]Tuukka Jukola[/b] joka soitteli komeron kokoista selloa, välillä oven karmeja koputellen, välillä uskaliaasti näiden riehahtelevien ’pääpirujen’ sekaan tullen ja laulellen hentoja laulujaan: ikään kuin ilmoittaen että näinkin huomaamattomasti voi slaavilaisia lauluja vaikuttavasti laulella. Entä se Minna Maaria – mitä pitemmälle ilta ehti sen paremmin hänet omaksensa otti, vaikka alussa vähän vieroksutti tai ainakin vierastutti. Kuntaako tässä pitäisi kaiken kukkuraksi kiittää, kun tämmöisen paukun 140-vuotissynttärilahjaksi asukkailleen ilmaiseksi tarjosi? No siihen en sentään vielä sula, vaan kiitän näyttelijöiden loistotyötä: [i][b]’Huikeeta'[/b][/i] kuuluu urheilutermi – ainakin ennakko-odotuksiin nähden.