Ihana elokuvailta alkaa. Pian ruudulle päjähtääkin juristin muistutus: Elokuvassa esitetyt näkemykset eivät edusta xxx-filmiyhtiön kantaa. Että filmiyhtiö ei seisokaan Hasta la vista baby, Pidä ystävät lähellä, mutta viholliset lähempänä ja Smile you son of a bitch -lausahdusten takana? Eikö filmiyhtiö kannatakaan kansanmurhaa (Schindlerin lista), teinien puukottamista (Scream) tai intialaislasten silmien polttamista (Slumdog Millionaire)?
Maailmassa on virhe, mikäli leffayhtiö voi saada tuomioistuimessa moisesta rapsut tai kuluttajaliike asiasta innostuu. Eikö vastuulauseketta voisi präntätä edes lopputeksteihin pienellä? Elokuvailtaa ei nostata se, että leffayhtiö muistuttaa minunkin olevan potentiaalinen idiootti.
Stephen King kertoi kirjassaan Kirjoittamisesta joidenkin ihmisten hermostuvan romaanien dialogin alatyylisistä ilmaisuista tai epäsopivasta kielestä. Kovin kummaa olisi, jos vaikka fiktiivisen rasistin kieli olisi polittiisesti korrektia ja teot kirkasotsaisia. Maailman pitkästyttävimmän Audi-kohun aikana Anna-lehden päätoimittajaa vaadittiin eroamaan, kun moisia mielipiteitä julkaisee. Huh, huh.
Jos maailmassa tehtäisiin filmejä, juttuja tai kirjoja vain henkilöistä, joiden kanssa mielipiteitä julkaisevat henkilöt ovat samaa mieltä, maailmassa olisi aika vähän filmejä, kirjoja tai juttuja. Ja ne vähätkin…hoh, pelkkä ajatuskin alkoi nukuttaa.
