Jotenkin luulin että se olisi tällä kertaa nopeammin ohi. Käytyäni siellä pari kertaa olen ollut aika luottavainen. Viimeksi en ollut, viimeksi kaikki tuntui erilaiselta ja sekavammalta. Nyt ajattelin, että kaikki olisi toisin, paremmin. Tähän päivään asti.
Ei ole poispääsyä ainakaan ihan hetkeen, se tieto tuli tänään. Kolme kuukautta on ehdoton maksimiaika, mutta arvioivat tilanteen siellä joka viikko uudestaan ja voi toki olla, että se on ohi paljon nopeammin. Viimeksi meni kuusi viikkoa, nyt ei ole tietoa, kauanko. Toivon, ettei kovin kauan.
En voi sanoa, että tilanne olisi huonompi kuin viimeksi, sen kai tietää vasta sitten, kun tämä on ohi. Mutta huonompi se on kuin mitä odotin. Ajattelin, että ehkä tämä kerta olikin turha, erehdys. Että ehkä se olisi ohi tarkkailun jälkeen, muutamassa päivässä. Ei ole.
Kaikesta huolimatta jokin pieni toiveikkuus mussa yhä elää. Kuvittelen tuntevani läheiseni ja tietäväni, että kaikki on paremmin kuin viimeksi. Ehkä onkin. En lakkaa toivomasta.